@TYKS: tuotantolinja tökkii – sinapin sijasta tulee mämmiä

Nyt on tosiaan siis saavuttu TYKS:n osastolle 310. Tai ei olla oikeasti, sillä kirjoitan tätä nyt 3 vko jälkijunassa kotimme olohuoneessa, mutta ”tarinassa” olemme nyt TYKS:n 7. kerroksessa.

Minulle oli jo kauan sitten puhuttu mahdollisuudesta saada perhehuone TYKS:ssä, mutta emme olleet asiaa sen tarkemmin kuitenkaan miettineet. Nyt sellainen kuitenkin sattui olemaan vapaana, joten tartuimme syöttiin. Selvennyksenä tietämättömille, että perhehuone on sellainen huone, jossa koko perhe saa olla keskenään ja rauhassa yhdessä kellon ympäri. Normaaleissa huoneissa on 3 äitiä per huone ja isä saa olla paikalla vain kello 10-20, mutta perhehuoneessa isänkin pitää olla koko ajan paikalla. Näitä perhehuoneita löytyy TYKS:stä nykyisin yhteensä 2 kappaletta.

Isän läsnäolovelvoitetta korostettiin meille heti kättelyssä. Pieniä hetkiä saa olla pois osastolta, mutta esimerkiksi töihin ei saa mennä. Niinpä minä lähdin heti alkajaisiksi hakemaan itsellenikin vaihtovaatteita kodistamme, sillä synnyttäneiden äitien vaatteisiin en halunnut pukeutua. Tiedoksi muuten joskus aikojen alussa synnyttäneille että osastoilla saavat nykyisin äiditkin halutessaan olla omissa vaatteissaan. Kotona käydessäni nappasin tietysti mukaani myös läppärin ja mokkulan, sillä eihän sitä tiedä kuinka pitkään osastolla pitäisi perhehuoneessa makoilla. Läsnäolopakkoa rikottiin hieman myös toisena iltana, jolloin isän oli pakko päästä pelaamaan vitosdivarin futispeli. Tämä operaatio toteutettiin taidolla, sillä pelivarusteet olivat kaverin hallussa ja hän hoiti ne pelipaikalle ja pelin jälkeen pois. Sairaalatätien näkövinkkelistä siis näytti siltä että isä vain kävi jossain asioilla. Lapsen tulon innoittamana uunituore isä teki tässä pelissä kaksi maalia, mikä on varsin tavatonta tasoiselleni pelaajalle.

Perhehuone ei ollut järin suuri. Istumapaikkoja ei ollut, vaan kaikki aika tuli vietettyä sängyssä. Onneksi niissä oli säätömahdollisuus, eli ne sai nostettua pystyyn esimerkiksi television katselua varten. Televisiotakaan ei muuten tavallisesta huoneesta olisi löytynyt, joten perhehuone oli luxusta tältäkin osin. Sairaalassa vietetty aika oli tavallaan aika puuduttavaa (ainakin isän näkökulmasta), mutta erinomaista tutustumista uuden tulokkaan ja vanhempien välillä. Suosittelenkin perhehuonetta kaikille tuleville synnyttäjille erityisellä lämmöllä. Siellä sai heti ensimmäisinä päivinä luotua hyvän kontaktin uuden perheenjäsenen kanssa.

Sairaalassa harjoiteltiin lastenhoidon perustoimet ja -otteet. Vanhemmat saivat touhuta ja harjoitella lapsen kanssa yllättävän vapaasti, sillä hoitajat kävivät vain kertaalleen näyttämässä miten mikäkin asia tulisi tehdä. Tietysti siellä oli kuitenkin varmempi olla ensimmäiset päivät, koska hoitajat olivat jatkuvasti kellonsoiton päässä. Lastenhoidossa ei sinänsä ollut mitään omituista, vaan kaikki sujui vähän kuin luonnostaan. Hoitajiakin toki tarvittiin. Isää huolestutti esimerkiksi vauvan pyllystä löytyvän ”tuotantolinjaston” toimivuus. Olen kuullut, ja nähnyt pikkuveljeni kohdalla, lapsien olevan sinappikoneita, mutta tämä meidän tytär aloitti kyllä mämmin tuotannon heti ensi töikseen. Vaipasta löytyi mustaa tavaraa uusien vanhempien yllätykseksi. Hoitajien mukaan siitä ei kuitenkaan pidä huolestua, vaan se on normaalia ja tuotantolinja päivittyy lähiaikoina mämmistä sinapiksi.

Ensimmäiset päivät olivat erittäin rauhallisia. Vauva oli hämmästyttävän hiljainen ja rauhallinen. Muutaman kerran yössä herättiin ruokailemaan, mutta muuten sekä päivät että yöt olivat rauhallisia. Isää alkoikin jo huolestuttaa että jos ääntä on olemassa joku tietty vakiomäärä, niin vauva-ajan jatkuessa tällaisena meillä olisi edessä työntäyteinen ja äänekäs murrosikä. Onneksi tytöstä löytyi kuitenkin myös se vähän äänekkäämpi puoli, joten ehkä se ihan kaikki ei säästykään murrosikään. Selvästi keskimääräistä vähempiääninen yksilö kuitenkin on kuulemma kyseessä - harvinainen nainen siis.

Perhehuoneessa vietettiin kolme mukavaa vuorokautta. Isän lempibiisiksi sairaalassa oleskelun aikana tuli Irwin Goodmanin Tyttö tuli (linkki), jota tuli kuunneltua You Tuben kautta. Tyttäremme sai sairaalassa väliaikaisen nimen, joka vanhempien oli annettava (sekä tytön että pojan nimi) sairaalalle ennakkoon mahdollista hätäkastetta varten. Sitä ei tällä kertaa onneksi tarvinnut tehdä, mutta tähän tarkoitukseen annettu nimi päätettiin antaa tyttären kutsumanimeksi ristiäisiin saakka.

Sairaalasta lähdettiin koko perheen voimin ilomielin kohti kotia ja arkea, vaikka isä jäikin vähän kaipaamaan sänkyyn kannettua aamupalaa, säännöllistä lounasta ja päivällistä sekä maistuvaa iltapalaa. Kolmen päivän kolmen hengen täyshoito maksoi vain 162,50 euroa, joten tähän hotelliin saatetaan palata samoissa iloisissa merkeissä vielä myöhemminkin…

Seuraavassa blogikirjoituksessa ollaan kotona harjoittelemassa arjen askareita ja ihmetellään yhä edelleen uutta ja mielenkiintoista tulokasta.