Miksi kaikkia kiinnostaa meidän yölliset makuuhuonepuuhat?

Vauvan kotiintulon jälkeen piti tietysti järjestää raskaan työn tehneelle isälle ja hänen kavereilleen varpajaiset. Tietääköhän joku mistä tämä perinne on saanut alkunsa? No, ei sen väliä, sillä onhan se ainakin hyvä syy saunoa ja juoda nautintoaineita miesporukassa. Varpajaiset sujuivat miehisesti jalkapalloa katsoen, pleikkarin bändipeliä pelaten, kakku-kahveja nauttien, saunoen sekä grillaten. Kiitokset vielä näin blogin välityksellä kaikille varpajaisten järjestelyihin osallistuneille.

Meidän perheen yöelämä on alkanut kovasti kiinnostamaan kaikkia tuttujamme. Aina kun tapaa jotain tuttuja, niin juttu kääntyy varsin pian yöllisiin puuhiimme. Täytyy puuta koputtaen todeta että olemme päässeet siinä suhteessa ilmeisen helpolla (toistaiseksi). Pikkutyyppi herää pari kertaa yössä syömään, mutta muita suurempia huutoja tai kiukutteluja ei ole ollut. Välillä toki omassa sängyssä makaaminen harmittaa, mutta se menee nopeasti ohi, kun pääsee isän tai äidin rinnuksille makoilemaan.

Yöherätykset ovat jääneet meillä valitettavasti lähes tyystin äidin harteille. Minulla kun on tapana nukkua lyhyitä yöunia, mutta se aika minkä nukun, vedän sikeitä tajuamatta mistään mitään. Myös perheemme vanhin nainen on ollut aina erittäin hyvä nukkumaan. Hänen vieressään on saanut vaikka pommi räjähtää, mutta uni on vain jatkunut. Tähän on äitiyden myötä tullut selvä muutos, sillä nykyisin hän on pystyssä kun vieteri kun vauvan sängystä kuuluu rutinaa.

Jostain syystä lapsen ensimmäinen kylpy on kovasti odotettu tapahtuma. Nykyisin, tai ainakaan meidän kohdalla, sitä ei tehdä sairaalassa, joten se oli ”to do” -listan kärkipäässä kotiutumisen jälkeen. Isä sai kunnian toimia kylvettäjänä. Olo oli kuin Hyvien Herrojen Tyynellä, kun laskin tytön ammeeseen ja aloin pestä häntä kädenlämpöisellä vedellä. Tyttäremme reaktioista päätellen hänestä ei tule uutta Hanna-Maria Seppälää, sillä vesi ei ollut hänestä lainkaan mukava elementti ja kylvetyspuuhat menivät vähän huutamisen puolelle. Siis tyttären, ei isän, toimesta.

Imetys on läheistä puuhaa äidin ja vauvan välillä. Isät eivät sitä pääse kokemaan. Tai kyllähän tämä meidänkin tytär on paidan läpi yrittänyt minun rintoja imeä, mutta ei siinä tainnut oikein kumpikaan osapuoli päästä fiilikseen. Jollakin tapaa isän on kuitenkin päästävä perille tuosta äidin ja lapsen välisestä tapahtumasta, joten onhan sitä pitänyt esimerkiksi lapsen imuvoimaa testailla etusormen avulla. Täytyy tunnustaa että pienessä ihmisessä voi olla aika kova imuvoima suussa. Etusormen syötössä jää vain kovin nopeasti kiinni huijauksesta, kun sormen päästä ei ala ravintoa irtoamaan. Kovasta imuvoimasta huolimatta meidän maitoautomaatista loppui tarjoilu varsin pikaisesti. Valomerkkinä tuli ensin äidille kova kuume ja rintatulehdus ja vähän sen jälkeen loppui nesteen tarjoilu vauvalle. Jo parin viikon jälkeen piti vauva (ja isäkin) totuttaa pulloruokintaan ja korvikemaitoon. Onneksi ne ovat sen verran laadukkaita, että ne yhdistettynä D-vitamiiniin riittää vauvalle vallan mainiosti.

Nyt olen saanut nämä blogikirjoitukseni synkronoitua kalenterin kanssa. Päivä on siis juuri vaihtunut lauantaista sunnuntaihin ja tyttäremme täyttää huomenna maanantaina neljä viikkoa. Hänelle pitäisi siis varmaankin huomenna antaa kuukautislahja. Heh. Jos kolmen viikon Turun keskustassa asuminen ei ole vielä tehnyt tyttärestämme turkulaista, niin se tapahtui viimeistään myöhään lauantaina, kun hän oli seuraamassa jokirannassa Myllysillan ”räjäytystä” (katso video). Jytinä oli melkoinen joten, toivottavasti siitä ei jäänyt tyttärelle traumoja. Täysin eleettömästi hän ainakin vaunuissaan lepäili. Vaimoni oli skarppina tässä tilaisuudessa, sillä räjäytysten alkaessa pyysin häntä peittämään vähän korvia, jolloin hän yritti ensimmäiseksi peittää minun korvia, sitten omiaan ja vasta sen jälkeen ajatukseni valkeni hänelle.

Seuraava blogipäivitys ja lukijagalluppi tulevat tänne vielä ennen juhannuskokkojen sytyttämistä. Aiheena tulee olemaan tietysti muun muassa juhannuksen suunnittelukuviot uudessa tilanteessa sekä muita arkipäivän ongelmia.