In da house!

Meidän pikku(?)tyttö on nyt virallisesti päiväkotilainen, tai siis tiitiäinen, kuten heitä päiväkodissa nimitetään. Tästä se oravanpyörä alkaa: päiväkoti - eskari - peruskoulu - muut koulut - duunit - eläke - vanhainkoti. Ei perhana, minäkin olen jo kolmanneksi viimesessä vaiheessa.. 

Toivottavasti meidän perheen tiitäinen ei ole niin hankala, että päiväkotiin kaivattaisiin "lastentarhan kyttää", kuten nuoruusvuosieni "loisto"leffassa Kindergarten Cop. Pitäisiköhän muuten oikein katsoa tuo loistopätkä tyttären hoitopaikan kunniaksi..?

Viime viikolla meillä oli ohjelmassa yksi lyhyt tutustumiskäynti päiväkodissa äitin kanssa ja seuraavana päivänä samanlainen käynti, mutta ilman äitiä. Ja tänään olikin ohjelmassa jo ensimmäinen täysi hoitopäivä. Minä olin tyytyväinen äidille työvuorokalenteriin osuneesta iltavuorosta, sillä sain kunnian suorittaa ensimmäisen noudon yksin.

Vielä ei ole nähty tätä ilmettä


hoitajien tai vanhempien kasvoilla.
Kotiin lähteminen sujui ilman itkua, mutta ei ilman temppuja. Pukeutumisvaiheessa likka veti itsensä aivan löysäksi, joten isällä oli hikinen urakka saada ulkovaatteet päälle. Kaikille lapsellisille tämä temppu on taatusti tuttu, mutta jos joku ei tiedä mistä on kyse, niin koittakaapa vaikka saada keitetty spagetti pysymään pystyssä.

Hoitotätit (tai hoitotytöt) olivat tehneet kivan A4-arkin mittaisen raportin ekasta päivästä. Näin mekin saatiin tietää miten se tarkalleen sujui. Muuten päivä oli mennyt mallikkaasti, mutta päiväunille meno oli ollut hankalaa, kun tyttö ei ollut suostunut menemään makuuasentoon sängylleen, koska häntä ei kuulemma väsyttänyt. No, lopulta hoitaja sai sitten rauhassa kammeta hänet nukkuvana istumasta makuulle. Hoitajat pitivät varmana kotiutumisen merkkinä sitä, että tyttö oli kakannut heti ensimmäisenä päivänä hoidossa.

Nyt jäädään sitten odottamaan ensimmäistä 'kulkutautia' saapuvaksi.. 

Tiitiäisen tuutulaulu

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

posket tehty puolukasta,

tukka naavatuppurasta,

silmät on siniset tähdet.

Tiitiäinen metsäläinen

pieni menninkäinen,

keinu kuusen kainalossa,

tuutu tuulen kartanossa,

sammuta siniset tähdet.

Nyt hakeudutaan hoitoon!

Joulu ja uusi vuosi olivat ja menivät jo. Molemmat juhlat tuli vietettyä hyvässä seurassa hauskaa pitäen. Oli mukavaa viettää aikaa taas perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Siihen kun ei nykymaailmassa tunnu arkena aikaa liiemmin riittävän. Joulupukki ei valitettavasti ehtinyt tänä Jouluna livenä vierailemaan meidän Joulun viettopaikoissa, mutta ensi vuodesta on  neuvottelut korvatunturin isännän kanssa aloitettu jo. Silloin tyttökin alkaa olla sen ikäinen, että puuhkalakkisen ja karvanuttuisen miehen saapuminen on Joulun tärkeimpiä juttuja.

Satuimme olemaan viime perjantaina kävelyllä keskustassa ja huomaamaan kirjaston vieressä oven, jonka takaa voi kysellä hoitopaikoista. Päätimme ekstemporee astella sisään, tai siis itse jäin tyttären kanssa ulos ja vaimo asteli sisään kyselemään miksei meidän hoitopaikasta ole kuulunut vielä mitään, vaikka aloitusajankohta lähenee.

Sisällä selvisi että hakemuksemme ei jostain syystä ollut koskaan edennyt jonoon asti, vaan se oli jäänyt jonnekin unholaan. No, onneksi tuli käytyä siellä, sillä sen jälkeen alkoi tapahtumaan ja nyt tiistaina meidän tyttärellä on jo hoitopaikka varmistunut ja keskiviikkona aamulla on ensimmäinen tutustumiskäynti. Tytär ei tietysti tulevaa vielä oikein ymmärrä, mutta innoissaan hän toistaiseksi ainakin tuntuu vielä olevan. Äitiä sen sijaan tuntuu hieman tuo homma jännittävän.

Valitettavasti emme saaneet tyärtä ihan kodin vieressä olevaan vuorohoitokotiin, vaan komennus tuli vähän matkan päässä olevaan päiväkotiin. Meidän töiden takia hoitoajat eivät ole säännöllisiä, joten naapuritalon hoitopaikka olisi ollut muutenkin kuin sijantinsa puolesta hyvä. Meidän hoitotarve kun on jotain välillä 7:30-20:30.

Olen kuullut hoitoon menemisen tuovan kaikenlaisia tauteja perheeseen, mutta tämä taitaa olla jo ennätys, että hoitopaikan varmistuttua molemmat vanhemmat sairastuvat pahaan flunssaan. Ei kai ne taudit näin nopeasti tule? Jos jollain kokeneemmalla on vinkkejä miten nuo kulkutaudit voisi välttää, niin heittäkäähän vinkkiä tulemaan.  Muutenkin kokemuksia ja kommentteja hoitopaikoista ja kaikesta siihen liittyvästä otettaisiin mielellään vastaan (joko tämän tekstin kommenteihin tai privana meilitse), sillä onhan tämä yksi tähän asti isoimmista virstanpylväistä tyttäremme elämässä ja meidän vanhemmuudessa. Päiväkoti, ala-aste, ylä-aste, jatko-opinnot, työ - hoitopaikasta se oravanpyörä alkaa.

Seuraava teksti näpytellään ensimmäisten päiväkotikokemusten jälkeen..