keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Iloa, surua ja Vanhemmuuden viikkoa


Onpa ollut yhtä kiihdytysajoa tämä lapsen kehityksen seuraaminen. Päiväkodin aloittamisen jälkeen kehitystä on tapahtunut hurjasti. Päiväkotielämän alkutaipaleelta on jäänyt mieleen erityisesti ainakin yksi tapahtuma:

Hakiessani tyttöä hoidosta hän juoksi koko pitkän käytävän kädet levällään iiiisiiiiiä huutaen ja kohdalle tullessaan hän suorastaan hyppäsi syliin ja sitten kääntyi katsomaan toista hoidossa vielä ollutta lasta ja sanoi ylpeällä äänellä MUN isi. Siihen päälle sitten vielä hymyilevä katse minuun ja sana ”suukko”. Olin TAAS aivan myyty. Töistä lähtiessä oli ollut vähän stressiä päällä ja käsikin oireili tulehduksen vuoksi kipeästi, mutta sillä hetkellä kaikki tuollainen turhuus unohtui tyystin.

Viime päivät kotikontumme ovat olleet uutisissa todella surullisissa merkeissä, sillä Naantalin keskustassa, noin 200 m päässä meidän kotoa kuoli 10-vuotias tyttö jäätyään kuorma-auton alle (IS 2.4.2012). Osanotot ja voimia tytön perheelle ja tutuille.

Tällainen tapaus järkyttää aina, mutta täytyy sanoa että tämä on riipaissut aiempia vastaavia enemmän kahdestakin syystä. Ensinnäkin nyt kun on itse isi, niin lapsen tapaturmainen kuolema koskettaa vielä enemmän kuin aiemmin, vaikka toki se silloinkin on pahalta tuntunut. Nyt vain miettii enemmän miten hirvittävältä se tuntuisi, jos itse joutuisi joskus kokemaan jotain vastaavaa. Alitajuntaisesti tulee väkisin mietittyä voisiko tuollaiselta välttyä, mutta eihän sitä voi. Vaikka kuinka opettaisi lapsen varomaan liikenteessä, niin aina voi tapahtua jotain. Toinen syy miksi tämä tapaus koskettaa minua erityisen paljon on se, että se on tapahtunut aivan kotinurkilla. Muutenhan sillä ei ole väliä onko tapaturman uhri kotoisin läheltä vai maapallon toiselta puolelta, mutta kun joudun kulkemaan tämän tapaturmapaikan ohi vähintään pari kertaa päivässä ja näen kynttilämeren, niin asia ei pääse unohtumaan.

Palataanpa kuitenkin mukavampiin asioihin ja 21.-29.4.2012 järjestettävään Vanhemmuuden viikkoon. Sen teemoja ovat tärkeät perusasiat
- yhdessä tekemisen tärkeys perheissä
- vanhempien vastuu lasten ja nuorten kasvattajina
- perheiden yhteistyön pelisäännöt lasten ja nuorten kanssa toimivien kanssa.

Järjestäjät toivovat viikon aikana järjestettävän positiivista yhdessä tekemistä ja toimintaa. Turun seudun nuorisotoimet haastavat kaikki ideoimaan ja järjestämään erilaisia tempauksia ja toimintaa.Haastekampanjaan voi osallistua täällä: www.pointti.





2 kommenttia:

  1. Moikka!

    Googlen kautta löysin tämän sun postauksen juuri hetki sitten ja voi kun ilahdutti maininta Vanhemmuuden viikosta:) Viime vuonna teemaviikkoa vietettiin ekaa kertaa ja nyt 2013 vuonna huhtikuun viikolla 17 toistamiseen. Tervetuloa mukaan tänäkin vuonna! Ps. Mitäs mieltä olet, saako kuvaasi käyttää Pointin sivulla jos päätät olla tnäkin vuonna mukana? Se on niiiin hieno. Terveisin, Annika Aaltonen, nuorisotyöntekijä (annika.aaltonen(at)naantali.fi, www.pointti.info/vanhemmuudenviikko)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia kommentista! Kuvaa saa vapaasti käyttää ja jollain tapaa tulen varmasti noteeraamaan vanhemmuuden viikon tänäkin vuonna sekä täällä blogissa että live-elämässä. Ollaanpas vaikka meilitse vielä yhteyksissä ennen ko. viikkoa. Jos vaikka keksittäisiin joku mukava tapa osallistua tuohon tänä vuonna (siis muutenkin kuin näppäimistön kautta)!

    VastaaPoista