Sain viikonloppuna palautetta Rookie-Isin bloggailutahdin rauhoittumisesta, joten pitääpä tehdä nyt heti parannus asiaan, jos joku kerran oikeasti näitä lukeekin. :)
En lähde hämmästelemään ja hehkuttelemaan lapsen jatkuvaa kehittymistä, jotta kaikista kirjoituksista ei tulisi samanlaisia. Todettakoon kuitenkin että yöelämä on mennyt aavistuksen parempaan suuntaan ja kokonaisia öitäkin tulee jo välillä nukuttua. Lähipäivinä on tarkoitus siirtyä pinnasängystä tavalliseen sänkyyn, joka odottaa jo tyttären huoneen lattialla isän osaavia raksakäsiä. Vähän on ollut vielä harkinnassa josko hioisin ja maalaisin sängyn, mutta se saattaa jäädä hyväksi suunnitelmaksi.
Tämänkertaiseksi blogikirjoituksen varsinaiseksi aiheeksi olen valinnut lässytyksen. Joillain ihmisillä on tapana muuttaa puhetapansa ärsyttäväksi lässytykseksi kun he puhuvat vauvoille (tai lemmikeille). Minä olen pyrkinyt välttämään sellaista, sillä en ymmärrä mikä sen pointti on ja mistä se juontaa juurensa. Ihan varma en tosin ole, vaikka sortuisin itsekin siihen joskus.
Samaan asiaan on kiinnitetty huomiota myös Pasilassa. Siis ei siinä Helsingin kaupunginosassa, vaan suosikkisarjojeni joukkoon nousseessa piirrossarjassa. Katsokaapa tuosta videon alkupuoli:
Olen kerran aikaisemmin jo linkittänyt blogiini Pirkanmaan Sanomien kolumnin ja nyt teen sen taas. Tuosta mitään sanomattomasta lehdestä on siis mahdollisesti tulossa hyvien kolumniensa ansiosta suosikkilehteni netissä. Tällä kertaa kolumnin on kirjoittanut rokkari Jouni Hynynen (Kotiteollisuus) ja aiheena vauvalässytys - lue Hynysen kolumni.
Tämä aihepiiri oli kirjattuna idealistalleni jo ennen Pasilan lässytysjaksoon ja Hynysen lässytyskolumniin törmäämistä, mutta näiden kautta sain vahvistusta etten ole asian kanssa yksin. Osaisiko joku lässyttäjistä (tai ei-lässyttäjistä) kertoa mistä tuo tapa juontaa juurensa? Lapsen puhekyvyn kehittymiseen sillä ei luulisi ainakaan olevan kehittävää vaikutusta.
Nyt lopetan tämän lässytykseni tältä erää ja alan suunnittelemaan jo seuraavaa blogitekstiä, jotta vaativa yleisö saadaan pysymään tyytyväisenä.
Tässä toisenlaista näkökulmaa lässyttämiseen/lepertelyyn:
VastaaPoistaJapanilaistutkijat kehottavat pienten vauvojen vanhempia lepertelemään jälkikasvulleen tunteella ja estottomasti. Tuore tutkimus nimittäin vahvistaa lepertelyn olevan vastasyntyneelle varsin hyödyllistä. Vasta muutaman päivän ikäisen vauvan aivot reagoivat hänelle suunnattuun hempeään puheeseen ja saavat aikaan tiettyjen aivojen osien aktivoitumista. Sen sijaan toiselle aikuiselle suunnattuun tavalliseen äänensävyyn vauvat eivät reagoineet samalla tavalla.
Vauvalle lepertely vahvistaa tutkijoiden mukaan vauvan ja vanhemman välistä sidettä ja antaa valmiuksia lapsen myöhempään puheenkehitykseen. Tutkimuksen mukaan lempeällä äänensävyllä juttelu aktivoi vauvan aivojen otsalohkoa. Vauvan aivot aktivoituvat, vaikka äiti juttelisi hänelle tämän nukkuessa. Juttelussa merkitsevintä on äänensävy, ei niinkään se, mitä sanotaan.
Tutkimuksessa seurattiin kahtakymmentä 2-9 päivän ikäistä vastasyntynyttä vauvaa. Tulokset julkaistiin Archives of Disease in Childhood –lehdessä.
Lähde: HealthDay News 12.3.2007
Tietysti on täysin eri asia, jos jo puhumaan oppineelle lapselle jatkuvasti lässytetään, se taitaa tosiaan vaikuttaa puheen kehitykseen negatiivisestikin...
Ja jokainen toki tyylillään, ei ole yhtä oikeaa tapaa :)
Kiitoksia hyvästä tekstipätkästä! Tuo on kyllä aivan totta, että jokaisen pitää toimia itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Eihän näissä asioissa kai koskaan ole totuuksia olemassa.
VastaaPoistaJos tätä asiaa halutaan tarkastella tieteellisiin faktoihin perustuen, niin pitäisin kuitenkin Hynysen keikkabussissa tekemiä tutkimuksia ja johtopäätöksiä paljon japanilaistutkijoiden vastaavia luotettavimpina. ;)