Tämä kirjoitus on ollut lähes julkaisuvalmiina jo tovin, mutta en ole raaskinut laittaa sitä esille, koska tajuan itsekin miten kuiva tästä tuli. No, testataan lukijoiden sietorajoja ja julkaistaan tämäkin. Ehkä joku jaksaa lukea loppuun asti ja kuittaa lukeneensa tuonne kommentit-osioon..
Kuuntelin taannoin työmatkalla radiota ja siellä uutisissa kerrottiin lasten päivähoidon laadusta ja pikkulasten pitkistä hoitopäivistä (uutinen). Uutisen sisältö herätti heti mielenkiintoni. Meillä molemmat vanhemmat tekevät epäsäännöllistä työaikaa, joten uutinen tuntui koskettavan meitäkin. Työpäivämme alkavat ja loppuvat vaihteleviin aikoihin, joten tyttären vienti- ja noutovuorot pitää jakaa ja säätää kalenteriin joka illalle erikseen. Se on jotenkin aika raskasta ja välillä jopa stressaavaa touhua. Vielä ei ole tullut vastaan suuria ongelmia, mutta muutaman kerran olemme joutuneet turvautumaan sukulaisten apuun.
Aivan radiouutisen lopussa tuli tietoa, joka löi minut ällikällä: "monet pitävät lasta kymmenen tuntia kolmena päivänä hoidossa ja ovat lopun ajan itse lapsen kanssa kotona. Jotkut taasen pitävät lasta parikin viikkoa putkeen vuorohoidossa." Siis häh? Pariviikkoa? Hetken asiaa sulateltuani ja vaimon kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että nämä ovat toivottavasti sellaisia lapsia, joilla on yh-äiti tai -isi, joka tekee jonkinlaista reissutyötä. Minusta kuulostaa silti oudolta jos tällaisia tapauksia on niin paljon, että niistä pitää radiouutisessakin mainita. Jos itse olisin yh-isi, niin en varmasti suostuisi tekemään reissuhommia, vaan etsisin itselleni lapseni kannalta helpomman työn. Mutta nämä ovat tietysti jokaisen omia ratkaisuja ja asiat riippuvat monista eri tekijöistä.
Hetken aikaa googlattuani löysin myös jutun, jossa kerrottiin että alle 1-vuotiaan laittaminen päiväkotiin on ”uhkapeliä”. Me emme pelanneet uhkapeliä, vaan tyttö meni yli vuoden ikäisenä päiväkotiin, mutta silti tämä juttu vain huvitti minua. Uutisessa perusteltiin että pitkät päivät poissa kodista horjuttavat lapsen psyykkistä ja emotionaalista kehitystä sekä heikentävät lasten oppimiskykyä. Minä en kuitenkaan suostu tätä purematta nielemään. Lapsen oppimiskyvyn uskon nimenomaan kehittyvän hurjaa vauhtia hoidossa, kun hän ottaa mallia vanhemmista lapsista. Turvallisuudentunteen heikkenemisen kautta lisääntyvään aggressiivisuuteenkaan en jaksa usko. Jos jollain on tästä asiasta faktatietoa, niin siihen olisi mielenkiintoista tutustua.
Toisessa samaan raporttiin pohjautuvassa uutisessa kirjoitettiin, että lastenhoito on järjestetty Suomessa lapsen sijasta vanhempien tarpeiden mukaan. Olisi tietysti hienoa, jos tämä olisi toisinpäin, mutta puhtaassa muodossaan se lienee mahdollista vain jonkinlaisissa haavemaailmoissa, sillä onhan perheiden toimeentulo rakennettu aikuisten tuloihin pohjautuen. Faktahan on, että ”money talks” ja useissa perheissä molempien vanhempien pitää käydä töissä. Epäilenpä että nykymaailmassa on aika vähän yrityksiä, jotka suostuvat työntekoon lapsen päivähoitorytmin mukaan.
”Kalliala arvostelee voimakkaasti pienten lasten pitkiä hoitopäiviä Suomessa. Hänen mukaansa työaikalaki suojelee aikuisia pitkiltä päiviltä ja koululaisten päivien pituus on tarkasti määritelty, mutta pienet lapset eivät saa vastaavaa suojelua.”
Onhan näissä uutisissa ja raporteissa toki totuuden siemen – paljon hyvää kritiikkiä, mutta valitettavasti todella vähän ratkaisuja. Arvosteluhan on aina helppoa, mutta kehittävän kritiikin antaminen on paljon vaikeampaa. Tässäkään raportissa ei mainita miten työaikaa ja kotitalouden kassavirtaa pitäisi hallita, jos töistä pitää joustaa. Minäkin pystyn kirjoittamaan pitkän raportin Kreikan valtion talouden huonosta tilasta, mutta konkreettisia hyviä ja toimivia korjausehdotuksia minulla olisi vähemmän. Tämän raportin ehdottomasti positiivisin asia on se, että se on herättänyt keskustelua. Ainakin uutiset sekä Rookie-isi ovat innostuneet kirjoittamaan asiasta.
”Äitien mahdollisuus työntekoon on ollut komea voitto sukupuolten väliselle tasa-arvolle, mutta vähintään yhtä suuri huolenaihe lapsen näkökulmasta, raportissa todetaan."
- Marjatta Kalliala -
Testaa: Oletko ammattiäiti vai uramamma?
Pakkohan tähän on kommentoida... Me suomalaiset katsomme asioita aina kovasti oman mittapuun ja taustamme mukaan. En osaa sanoa mikä on parempi ja mikä huonompi mutta luin juuri äsken että hollannissa lapset menevät "osapäivähoitoon" jo 4 kk ikäisinä. Ja tuo on ihan normaali tilanne hollannissa.
VastaaPoistaHe varmaan miettivät siellä että kuinka tyhmiä me täällä suomessa ollaan ;)