HÄHÄÄ! Siitäs saitte!

Jos pääsimme ensimmäisen lapsen kohdalla erittäin vähillä itkuilla ja muutenkin ”liian helpolla”, niin toinen tapaus onkin ollut vähän vaativampi. Mistään koliikkiin verrattavasta tapauksesta ei sentään ole kyse, mutta aika iso osa valveillaoloajasta kuluu kyllä itkien, etenkin iltaisin. Tyytyväisyyttä aiheuttaa useimmiten jommankumman vanhemman syli tai sitteri, mutta sekin vain silloin kun se pysyy liikkeessä.

Vauvan tyytymättömyys on herättänyt minun yrittäjäluonteessani myös Pelle Pelottoman piirteitä ja olen suunnitellut ”keinosylityynyä” vauvoille. Miten kätevä tuote olisikaan, jos siinä olisi mm. seuraavat ominaisuudet:
- Materiaali olisi tyynyn tapainen, mutta ”jähmeämpi”, eli sen voisi muokata haluamaansa asentoon niin että se pysyisi siinä mallissa mihin se taivutellaan. Perusasennossaan se muodostaisi kainalon kaltaisen paikan vauvalle.
- Tyynyn lämpötila olisi säädettävissä juuri halutuksi.
- Tyynyn sisällä olisi laitteisto, jolla saisi aikaiseksi sydämenlyönnin kaltaisen sykkeen, jonka tahti olisi tietysti säädettävissä lämpötilan tapaan.
- Tyynyyn kuuluisi myös nauhuri, johon voisi nauhoittaa vanhempien hyräilyä tai puhetta. Nauhurin saisi pyörimään päättymättömästi luuppina.

Ehkä tuolle tyynylle ei kuitenkaan olisi sen tuotantokustannuksiin nähden kovinkaan suurta markkinarakoa olemassa, joten päätin luopua sen kehittelystä. Jos joku Pelle Peloton kuitenkin lukee tätä blogikirjoitustani, niin Samppa Linnaa lainatakseni: ”saa käyttää, mutta ei oo pakko”.

Koska poika rauhoittuu iltaisin vain heiluvaan sitteriin tai syliin, niin päätimme kokeilla ”keinuvaa sitteriä”, jotta illat eivät olisi ihan täyttä huutamista. Vaimo bongasi OZ Babysta keinuvan sitterin (lisää tuotetietoja), joka käytiin uteliaina sen toimivuudesta hakemassa. Lystistä jouduttiin pulittamaan 129 e, mutta haluisimme maksaa sen, ja testata jos tuote toisi apua iltaelämän rauhoittamiseen. Lyhyen käytön jälkeen täytyy todeta että tuo toimii kyllä useimmiten aika hyvin. Siinä on neljä eri keinumisnopeutta ja myös istuinosan saa värisemään. Muutama huono puolikin siitä on löytynyt, sillä keinun nopeus muuttuu kun meidän digiboksin kaukosäätimestä vaihtaa kanavaa. Ja aina silloin sun tällöin joku sitterin kuudesta äänestä pyörähtää käyntiin ihan itsestään. Esimerkiksi yöllä kun alkaa yht’äkkiä kuulua sydämentykytystä, meriääniä, kehtolaulua, tms., niin sitä pääsee aika nopeasti sängystä ylös. Mutta pikkuvioista huolimatta suosittelen kyllä muitakin kokeilemaan vastaavaa tuotetta, jos jatkuvien iltaitkujen ainoa rauhoituspaikka on jommankumman syli.

Tällaista tällä kertaa päällimmäisenä mielesä. Ensi kerralla taas jotain muuta. Esikoinen on jo niin vauhdikkaassa iässä, että hänestä voisi kirjoittaa romaanin viikossa, mutta koitetaan hänenkin seuraamisesta tänne aina välillä jotain high lighteja poimia. Keskosella on peruskehityksen ohella tulossa ainakin parin viikon päästä keskoisuuteen liittyvä fyssarikäynti, josta voisin taas jotain naputella tännekin.