Kaupassakäynnin suunnaton ihanuus

Olen aina inhonnut kaupassa käyntiä ja shoppailua, eikä isäksi tuleminen ole muuttanut mielipidettäni, vaan päinvastoin ehkä vain vahvistanut mielipidettäni. Muistan joskus ennen perheenlisäystä katsoneeni kaupoissa hieman säälien lastensa kanssa hikoilevia isiä. Nyt olen itse yksi heistä.

Sain idean tämän kirjoittamiseen juuri nyt, koska olen työreissulla maapallon toisella puolella ja kuulin puhelimessa vaimoltani (minun mielestä) hauskan tarinan naisteni kauppareissusta. Ensin oli ilmeisesti tullut molemmille jäätelön himo, mutta toisella se olikin sitten yltynyt ensin ylitsepääsemättömäksi omaa jätskiä kohtaan ja lopulta himo kattoi myös sen toisen osapuoliskon jätskin. :D
Kävimme taannoin koko perheen voimin Prismassa ja tuo reissu herätti hikoilevassa isässä muutaman ajatuksen. Ensinnäkin on tosi kiva, että isoihin kauppoihin on tuotu lapsille kaikkia virikkeitä, MUTTA kuinka moni uskaltaa jättää lapsensa yksin esimerkiksi piirrettyjä katsomaan fillariosaston viereen sillä aikaa kun hakee itse maitoa suuren tavaratalon toiselta puolelta. Ehkä vähän vanhemman lapsen uskaltaakin jättää, mutta siitä minulla ei ole vielä kokemusta. Minun kokemukseni rajoittuu kiljuvan lapsen poisvientiin piirrettyjen äärestä. Tarkkaavaisimmat ehkä huomaavat jo tässä vaiheessa kuvasta, että isi on tehnyt ensimmäisen virheen jo aiemmin, kun on suostunut nostamaan piirrettyjä itkevän lapsen pois ostoskärryistä!

Kauppareissuihin liittyy joskus monia välietappejakin, kuten esimerkiksi tuo mainisemani jäätelöepisodi, mutta hypätään tällä kertaa suoraan kassoille. Ne kassojen vieressä olevat suklaapatukat ja purukumit ovat tietysti aikuisten heräteostoksia varten, MUTTA tietysti lapsetkin ne huomaavat, joten siinä on yksi potentiaalinen paikka saada vielä lisää väriä ja elämää kauppareissuun. Ja jos isä on onnistunut luovimaan kaupasta vailla kitinää kassojen ulkopuolelle asti, niin silti on vielä yksi potentiaalinen huudon kohde jäljellä, sillä kassojen ulkopuolelle on tosi ystävällisesti tuotu vempaimia, joihin isiltä pitäisi tietysti löytyä kolikoita.

Tämän savootan läpikäytyään täytyy toivoa, että isi on muistanut ostaa "miesten osastolta" itselleen yhden oluen, sillä hän voi hyvin mielin kaatua kauppareissun jälkeen sohvan pohjalle nauttimaan oluesta ja televisiosta tulevasta jalkapallosta itseään olalle taputtaen. Jos joku nyt mutisee tässä vaiheessa että jotkut äidithän käyvät lasten kanssa lähes päivittäin kaupassa ilman olut-palkintoa, niin siihen selityksenä on se, että äidit vain ovat vähän kovempia mimmejä.. ;)

Tässä vielä vähän huumoria loppuun ulkomaisen tv-mainoksen muodossa. Joidenkin hyvän huumorin rajan tämä saattaa ylittää, mutta minut tuntevat tietävät että huumorintajuni on outo tai vähintään erikoinen.