Apua lapsiperheen hankintoihin - VinkVink.fi

Sain jokin aika sitten blogiini liittyvän yhteydenoton meilitse. Olin siitä hyvin mielissäni, koska blogini on saanut harmittavan vähän mitään postia (kehuja, haukkuja, mainostilapyyntöjä, juttuaiheita, tms.) hyvistä lukijamääristä huolimatta. Erityisesti tietysti harmittaa ettei yhteydenottoja ole tullut halukkailta mainostajilta. ;)

Tuossa saamassani meilissä minua lähestyi eräs lajitoverini (isi), joka oli oman lapsen syntymän myötä saanut idean perustaa lapsiperheille suunnatun yhteisöllisen tuoteoppaan verkkoon. Palvelun löytää osoitteesta vinkvink.fi. Sen ideana on jakaa käyttäjien kokemuksia lapsiin liittyvistä tuotteista verkkopalvelussa. Tietoahan netistä on ilman tätäkin palvelua ollut saatavilla paljon, mutta se on ollut pirstaloitunutta ja vaatinut omaa viitseliäisyyttä penkoa esimerkiksi keskustelupalstoja läpi. Sen vuoksi tämä palvelu on minusta ihan potentiaalinen. Suurin haaste tällä on tietysti asiakashankinnassa, eli saada sivustolle mahdollisimman paljon kävijöitä.

Koska olen itsekin isi ja yrittäjä (www.NES.fi) ja tunnistin meilissä mainitut pienen markkinointibudjetin ongelmat, päätin että kirjoitan tästä uudesta palvelusta artikkelin blogiini teidän kaikkien luettavaksi. Tietysti päätökseen vaikutti myös se, että tutustuin itse palveluun ja totesin sen ihan potentiaaliseksi.

Vinkvink.fi:ssä olevia tuotteita voi suositella, ei-suositella ja vinkata, eli kirjoittaa tuotekohtaisia vinkkejä. Monille lienee mieleen se, että sivuston käyttäminen ei vaadi rekisteröitymistä. Lukemisen lisäksi myös kommentointi onnistuu anonyyminä. Tietäen miten paljon enemmän kaikilla keskustelupalstoilla on anonyymejä lukijoita kuin kirjautuneita kirjoittajia, tämä on varmasti erittäin viisas ratkaisu.

Tuotteet on esitetty sivustolla omissa tuoteryhmissään, mikä helpottaa suositusten löytämistä. Tuotteista on sivustolle laitettu esille vähintään tuotetiedot ja -kuva. Kategoriahaun lisäksi tuotteita voi hakea myös tuotenimellä, valmistajalla tai avoimella hakusanalla.

Kaiken kaikkiaan vinkvink-sivusto on minusta mielenkiintoinen ja vähän erilainen uutuus keskustelupalstojen nettiviidakkoon. Käykäähän kaikki tutustumassa sivustoon. Kommentteja antamalla autatte muita lapsiperheitä päätöksenteossa ja palvelun kasvamisen myötä saatatte yhä useammin itsekin löytää apua hankintoihinne tätä kautta. Kyseisen palvelun Facebook-sivulla voit osallistua arvontoihin, joissa voit voittaa sivuston aihepiiriin sopivia palkintoja, joten kannattaa käydä tykkäämässä tästä palvelusta sosiaalisessa mediassa.

Linkkejä:

www.vinkvink.fi

www.facebook.com/vinkvink.fi

Lue sivuston usein kysytyt kysymykset tästä linkistä
Lataa VinkVink.fi:n pdf-esite tästä linkistä 

Kaupassakäynnin suunnaton ihanuus

Olen aina inhonnut kaupassa käyntiä ja shoppailua, eikä isäksi tuleminen ole muuttanut mielipidettäni, vaan päinvastoin ehkä vain vahvistanut mielipidettäni. Muistan joskus ennen perheenlisäystä katsoneeni kaupoissa hieman säälien lastensa kanssa hikoilevia isiä. Nyt olen itse yksi heistä.

Sain idean tämän kirjoittamiseen juuri nyt, koska olen työreissulla maapallon toisella puolella ja kuulin puhelimessa vaimoltani (minun mielestä) hauskan tarinan naisteni kauppareissusta. Ensin oli ilmeisesti tullut molemmille jäätelön himo, mutta toisella se olikin sitten yltynyt ensin ylitsepääsemättömäksi omaa jätskiä kohtaan ja lopulta himo kattoi myös sen toisen osapuoliskon jätskin. :D
Kävimme taannoin koko perheen voimin Prismassa ja tuo reissu herätti hikoilevassa isässä muutaman ajatuksen. Ensinnäkin on tosi kiva, että isoihin kauppoihin on tuotu lapsille kaikkia virikkeitä, MUTTA kuinka moni uskaltaa jättää lapsensa yksin esimerkiksi piirrettyjä katsomaan fillariosaston viereen sillä aikaa kun hakee itse maitoa suuren tavaratalon toiselta puolelta. Ehkä vähän vanhemman lapsen uskaltaakin jättää, mutta siitä minulla ei ole vielä kokemusta. Minun kokemukseni rajoittuu kiljuvan lapsen poisvientiin piirrettyjen äärestä. Tarkkaavaisimmat ehkä huomaavat jo tässä vaiheessa kuvasta, että isi on tehnyt ensimmäisen virheen jo aiemmin, kun on suostunut nostamaan piirrettyjä itkevän lapsen pois ostoskärryistä!

Kauppareissuihin liittyy joskus monia välietappejakin, kuten esimerkiksi tuo mainisemani jäätelöepisodi, mutta hypätään tällä kertaa suoraan kassoille. Ne kassojen vieressä olevat suklaapatukat ja purukumit ovat tietysti aikuisten heräteostoksia varten, MUTTA tietysti lapsetkin ne huomaavat, joten siinä on yksi potentiaalinen paikka saada vielä lisää väriä ja elämää kauppareissuun. Ja jos isä on onnistunut luovimaan kaupasta vailla kitinää kassojen ulkopuolelle asti, niin silti on vielä yksi potentiaalinen huudon kohde jäljellä, sillä kassojen ulkopuolelle on tosi ystävällisesti tuotu vempaimia, joihin isiltä pitäisi tietysti löytyä kolikoita.

Tämän savootan läpikäytyään täytyy toivoa, että isi on muistanut ostaa "miesten osastolta" itselleen yhden oluen, sillä hän voi hyvin mielin kaatua kauppareissun jälkeen sohvan pohjalle nauttimaan oluesta ja televisiosta tulevasta jalkapallosta itseään olalle taputtaen. Jos joku nyt mutisee tässä vaiheessa että jotkut äidithän käyvät lasten kanssa lähes päivittäin kaupassa ilman olut-palkintoa, niin siihen selityksenä on se, että äidit vain ovat vähän kovempia mimmejä.. ;)

Tässä vielä vähän huumoria loppuun ulkomaisen tv-mainoksen muodossa. Joidenkin hyvän huumorin rajan tämä saattaa ylittää, mutta minut tuntevat tietävät että huumorintajuni on outo tai vähintään erikoinen.

Rookie-isyyttä takana jo pari vuotta!

Pari viikkoa sitten meillä puhallettiin täytekakun päältä kaksi kynttilää sammuksiin. Tosin tyttö ei itse suostunut niitä puhaltamaan ja äidin auttamisyrityksistä tuli huuto. Lopulta kynttilöiden sammuttua tuli sentään raikuva nauru, joten loppy hyvin, kaikki hyvin. Tässä matkan varrella on saanut todeta useammankin lapsiperheiltä aiemmin kuullun fraasin paikkaansa pitävyyden. Kehityksen vauhti ja ajan kuluminen kuin siivillä ovat kiistattomia faktoja, jotka Rookie-Isi voi allekirjoittaa koska tahansa kahden vuoden tuomalla kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Yksi mielenkiintoinen kehityksen kohde on ollut television suosikkiohjelmien ja –elokuvien muuttuminen. Aluksi kiinnostivat ihan kaikki piirretyt, joissa vaan oli paljon värejä ja ääniä. Sen jälkeen ehdottomiksi suosikeiksi tulivat Teletapit. Jo hyvissä ajoin ennen kahden vuoden ikää siirryttiin jo elokuviin, kun Risto Räppääjästä tuli ykkössuosikki. Kyseinen DVD on ensimmäinen levy, joka on meidän perheessä saatu katsottua katselukelvottomaksi. ”Listo Läppää kattoo” on ollut melko suosittu lause meillä.

Puhumisesta voisi tässä vaiheessa ehkä kirjoittaa vähän enemmänkin. Meidän pimu aloitti puheharjoittelun jo melko nuorena ja tällä hetkellä hänen kanssaan pystyy jo keskustelemaan "melko hyvin". Sanavarasto on kasvanut uskomatonta tahtia. Välillä tuntuu että hän pystyisi jopa jo heittämään huumoria, mutta ne lienee kuitenkin vielä tässä vaiheessa suusta tulevia ”sammakoita”.

Hauskoja ja eriskummallisia sanojen ilmaisutapoja on ollut matkan varrella paljon. Niistä saisi aikaiseksi varmaan vaikka kirjan, mutta laitan tähän vain muutamia esimerkkejä:

maito = maiti     sänky = säkki                   jugurtti = kutti

raha = jaja        vetoketju = vetokiiti          kummi = pummi

puhelin = opli     mehu = mumu

ja lisäksi muutamia uuden muodon saaneita nimiä lähipiiristämme: Pippa (Pekka), Toti (Toni), Pöpi (Köpi), Nisi (Sini), Mippo (Mikko), Jussu (Justus) ja vaavi (vaari).

Todettakoon loppuun vielä, että jos haluaisin pysyä faktoissa kiinni, niin blogin nimi vaatisi mahdollisesti päivittämistä jonkun ajan päästä. Olen kuitenkin tykästynyt tähän nimeen ja osoitteeseen, joten pysytään blogin suhteen jatkossakin yksinkertaisena isänä. ;)