Tauti tuli!

No nyt se sitten on täällä. Tai oikeastaan tätä kirjoittaessa oikea ilmaisutapa on "se oli täällä". Kyse on siis tietysti tyttären ensimmäisestä sairauspoissaolosta päiväkodista. Ensimmäisenä kiertolaistautina meidän perheen tavoitti vatsatauti. Tai ainakin oletan että se tuli kiertolaisena päiväkodin kautta, koska kukaan lähipiiristämme ei ole sellaista sairastanut lähiaikoina. Tyttö oksensi ensin kahtena peräkkäisenä yönä kertaalleen ennen kuin tuli sitten yhdeksi päiväksi oikein todenteolla kipeäksi. Tuon päivän jälkeen tauti lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Eli kunnon sairastamista kesti vain yhden päivän, mutta silti teki kyllä oikein pahaa katsoa, kun normaalisti täynnä virtaa olevan tytön akku oli aivan totaalisen tyhjä. Virta ei riittänyt edes normaaliin katsekontaktiin. Tyttären jälkeen myös äiti pääsi nauttimaan taudista, mutta itse olen vielä toistaiseksi välttynyt siltä (puuta koputellen).


Tuossa aiemmin tuli kirjoitettua yöelämästä jonkun verran, mutta voisin palata siihen taas. Yksin nukkumisen rintamalla ei ole vielä mitään suuria uutisia kerrottavana, koska nämä oksentelut ovat vähän sotkeneet treenejä, mutta uutena yöllisenä elementtinä on mukaan tullut nyt unissa puhuminen. Sanavaraston karttumisen myötä niitä on ilmeisesti entistä mukavampi käyttää myös öisin. Maidon tai vissyn pyytämisen lisäksi öisin on useimmiten joko kutsuttu isiä tai äitiä täydessä unessa tai selostettu jotain jumppajuttuja. Jumppa-sanaa onkin käytetty öisin lähes kaikissa eri muodoissaan.

Nyt kun tässä kirjoituksessa ei tällä kertaa ole mitään kovin vahvaa punaista lankaa, niin haluan linkittää tähän yhden toisen isyyteen liittyvän tekstin, vaikka se ei tauteihin tai yöhöpötyksiin liitykään. Jotkut lentopallon harrastajat osaavat nimittäin ihan oikeastikin kirjoittaa hyvin. Tästä käy todisteeksi Tampereen seudulla hyviä juttuja raapustava Heinon Ossi, joka ei ole rookie lentopallossa eikä kirjoittamisessa, mutta isyydessä on kirjoituksen perusteella havaittavissa rookiemaista hermostuneisuutta. Hänen kolumninsa lapsen odottamisesta ja saamisesta Pirkanmaansanomissa on lukemisen arvoinen. Pääset juttuun tästä.

Ja vielä loppukevennys Kympin uutisten tapaan. Tuo tuossa alla oleva kuva ei ole mainos. Halusin vain laittaa sen siihen yhdestä tietystä syystä. Kaikki meidän perheemme tuntevat löytänevät sen siitä helposti. Se on sellainen asia, jota tässä blogissa ei ole koskaan mainitttu, eikä mainita.