Meidän pimulla on ikää mittarissa jo 1v 8 kk ja päiväkotielämääkin jo kuukauden päivät. Päiväkotiin kotiutuminen on onnistunut meidän perheessä melko hyvin. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen tyttö oli kuin kotonaan päiväkodissa. Suurimmat ongelmat ovat ehkä olleet vanhemmilla vienti- ja hakuaikojen säätämisessä. Se kun on ollut ihan uutta - aiemmin voi "mennä ja tulla miten sattuu", mutta nyt pitää muistaa myös päiväkotia.
Yleisesti katsottuna tytön kehittymisvauhti on kiihtynyt entisestään päiväkotiin menon jälkeen. Ilmeisesti jatkuvan itseään vanhempien seurassa olemisen myötä heidän osaamat opit tarttuvat helposti pienempiinkin taaperoihin. Kehittymistä on tapahtunut mm. itsenäisessä ruokailussa ja leikkimisessä. Omatoiminen syöminen sujuu jo innokkaasti ja aika siististi. Myös leikit ovat selvästi monipuolistuneet ja ilmaisutaitokin on kehittynyt. Yhtenä iltana tyttö oli yksikseen keittiössä ja lauloi ainakin isän kuuroutuneen musiikkikorvan mukaan aika läheltä nuottia: tuiki tuiki tähti... Turha kai kaikkia taitoja tässä on erikseen listata, kun alussa tuli jo todettua, että päiväkotiin menon jälkeen kehittymistä on tapahtunut lähes kaikilla rintamilla.
Lähes-sana tuossa edellisessä lauseessa tarkoittaa sitä, että poikkeuksiakin on. Nämä ovat lisääntyneen iltakiukuttelun (väsymystäkö?) lisäksi potalla käynti ja nukkuminen. Tai kyllähän potalla käynti sujuu, mutta siinä työstäminen ei niinkään. Nukkumisessa ei kuulemma ole mitään ongelmaa päiväkodissa, mutta kotona on. Yöunille meneminen on suunilleen vakiintunut, mutta päiväunista ei tule kotona yhtään mitään. Ongelma ratkeaa usein kun kotoa lähtee jonnekin, kuten kuva todistaa. Kuva on napattu lentopallo-ottelun katsomosta. Ehkä tuossakin sitten on mukavampi kölliä päiväunia kuin omassa sängyssä. Normaalisti parhaana nukahtamispaikkana toimii auto mukavan taustahurinan kera.Öisessä nukkumisessakin on yhä ongelmansa. Yöt eivät vieläkään suju ilman maidon juontia, mikä tarkoittaa herätyksiä vanhemmille. Eikä edes yhden pysähdyksen taktiikka tunnu toimivan, vaan maitoa pitää saada usean kerran yössä. Tämän vuoksi omaan sänkyyn siirtymisestäkään ei ole tullut juuri mitään vielä. Jos jollain on jotain toiimivia ideoita yöruokailusta eroon pääsemiseen, niin vinkkejä otetaan vastaan. Huutojen loppumisen odottaminen ei tunnu reilulta seinänaapureita ajatellen. Kun yöruokailun saisi loppumaan, niin siirtyminen omaan sänkyynkin olisi helppoa. Tällä hetkellä tyttö nukkuu valtiaan tavoin vanhempiensa välissä. Tuntuu että kaikki alla olevat nukkuma-asennot käydää meillä läpi joka yö.
 |
| Klikkaa kuvaa, niin saat sen isommaksi! |
toi kuva on ihan ku meidän sängystä. Rami on nukkunut jo joka toinen yö omassa sängyssä (koko yön) ja joka toinen yö herää ja otan viereen. Aika rasittavaahan se on kun välillä toi isompikin tunkee sänkyyn. ajateltiin ottaa ramille ison pojan sänky meidän sängyn viereen jos sitten olisi paremmat yöt omassa sängyssä. Yö syömiset meillä lopetettiin syyskuussa ja ei siihen huutoon sylissä mennyt kun noin puol tuntia . Voi mennä ihan hyvinkin jos jaksatte vaan kokeilla. Hermoja se huuto kyllä vaatii...
VastaaPoistaMahtava kuva! Lisää tohon vielä toinen mukula, sata pehmolelua ja muutama unirätti. Pitäisköhän se koira viel hankkia... :D K:n saatua oman huoneen nukkui hän hienosti muutaman kk:n omassa sängyssä, mutta O:n tultua kuvioihin siirtyi molemmat pojat näppärästi meidän väliin. Mut ei haittaa! Mussukat on ihania! Eiköhän ne enne armeijaa omaan sänkyyn siirry.
VastaaPoistaMeijän Artturi 7kk on nukkunut koko yön ilman
VastaaPoistataukoja viimeiset 5 kk :o)
Janne
Heips :) 1 v 8 kk ikäisellä ei ole minkäänlaista fysiologista tarvetta yöruokailuun, vaan riippuvuus lienee lähinnä henkistä sorttia. Uskoisin, että annatte lapselle illalla puuron tai muun tukevan iltapalan, jonka voimin pitäisi jaksaa nukkua aamuun. Minulla on itselläni suunnilleen saman ikäinen lapsi. Meillä ei vastaavaa ongelmaa ole, mutta jos olisi, tekisin niin että yksinkertaisesti lopettaisin yöllisen maitopalvelun. Siis kertaheitolla, ihan "cold turkey" meiningillä :)
VastaaPoistaKun lapsi pyytää yöllä maitoa, sanoisin rauhallisesti että maitoa saa sitten aamulla ja yrittäisin taputella/silitellä lapsen takaisin uneen. Jos lapsi nostaa metelin, jatkaisin rauhoittelua taputellen ja jos meteli yltyy ihan hirveäksi, ottaisin syliin hetkeksi ja laskisin takaisin sänkyyn. Uskon vahvasti siihen, että tämä toimii. Tärkeintä on, että on johdonmukainen eikä anna maitoa kun on kerran sanonut ettei sitä enää ole yöllä tarjolla. Luulen, että tällä tekniikalla muutama yö menee hässäkässä, mutta uskoisin että aika äkkiä lapsi alkaa uskoa, ettei maitoa todellakaan enää tipu öisin. Muutaman yön valvominen on varmasti sen väärti että yöt olisivat rauhallisempia jatkossa. Tuon ikäinen lapsi myös ymmärtää tosi paljon jo, joten hänelle voi päivällä selittää, miksei yöllä saa enää maitoa. Yöllä ei kuitenkaan kannattane suuria keskusteluja asian tiimoilta käydä :) Onnea ja tsemppiä maitovieroitukseen!
Kiitoksia kommenteista. Pitää jatkaa harjoittelua vähän tehostettuna. Jotenkin tuohon päivällä käytyjen keskustelujen muistamiseen yöllä en jaksa uskoa vielä tuossa iässä, mutta pitää siäkin koittaa.
VastaaPoista