Meidän pikku(?)tyttö on nyt virallisesti päiväkotilainen, tai siis tiitiäinen, kuten heitä päiväkodissa nimitetään. Tästä se oravanpyörä alkaa: päiväkoti - eskari - peruskoulu - muut koulut - duunit - eläke - vanhainkoti. Ei perhana, minäkin olen jo kolmanneksi viimesessä vaiheessa..
Toivottavasti meidän perheen tiitäinen ei ole niin hankala, että päiväkotiin kaivattaisiin "lastentarhan kyttää", kuten nuoruusvuosieni "loisto"leffassa Kindergarten Cop. Pitäisiköhän muuten oikein katsoa tuo loistopätkä tyttären hoitopaikan kunniaksi..?
Viime viikolla meillä oli ohjelmassa yksi lyhyt tutustumiskäynti päiväkodissa äitin kanssa ja seuraavana päivänä samanlainen käynti, mutta ilman äitiä. Ja tänään olikin ohjelmassa jo ensimmäinen täysi hoitopäivä. Minä olin tyytyväinen äidille työvuorokalenteriin osuneesta iltavuorosta, sillä sain kunnian suorittaa ensimmäisen noudon yksin.
Vielä ei ole nähty tätä ilmettä hoitajien tai vanhempien kasvoilla. |
Tiitiäisen tuutulaulu
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
posket tehty puolukasta,
tukka naavatuppurasta,
silmät on siniset tähdet.
Tiitiäinen metsäläinen
pieni menninkäinen,
keinu kuusen kainalossa,
tuutu tuulen kartanossa,
sammuta siniset tähdet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti