Uusia taitoja ja temppuja repertuaariin

Lomailut tuli jo lomailtua ja nyt onkin jo painettu 4 viikkoa kesän mittaisen maajoukkueprojektin parissa, jossa matkustus- ja hotellivuorokausia tulee olemaan runsaasti. Kun minulle tarjottiin edellä mainittua hommaa, niin asiaa piti pohtia minulle uudesta näkökulmasta. Normaalia ja totuttua oli, että kotona ja duunissa piti keskustella mahdollisuudesta tarttua syöttiin, mutta uusi asia oli se, että piti pohtia haluaako olla erossa hurjaa vauhtia kehittyvästä tenavasta. Onneksi osa viikonlopuista on vapaita ja arkisinkin saa välillä olla kotona. Lyhentynyt vapaa-aika lapsen ja vaimon kanssa pitää vaan käyttää tehokkaammin hyväksi.

Palataanpa tuohon meidän lomareissuun kuitenkin vielä lyhyesti, sillä ainahan pitää miettiä mikä oli tarinan opetus. Jotta tuo meidän loma ei nyt kuulostaisi ihan pelkältä ruusuilla tanssimiselta, niin todettakoon että vauvamme oppi reissun aikana kiukuttelemaan ja osoittamaan mieltään oikein kunnolla. Jotkut sanovat, että hänelle tuli luonnetta. Jos joku asia ei mene neidin toivomalla tavalla, niin vaatimusta säestettiin vaativalla huudolla, jonka volyymia vielä nostettiin tarvittaessa. Lisäksi aiemmin lomilla on tullut nukuttua pitkään, mutta sitä ei tarvinnut tällä kertaa harrastaa, sillä neiti oli päättänyt herätä aamuisin hyvissä ajoin, jotta ehtii touhuamaan päivällä enemmän.

Uusia taitojakin tuli reissussa opittua. Uima- ja sukellustaitoa ei ollut aiemmin harjoiteltu, kun emme aloittaneet vauvauintia. Ensimmäiset kontaktit veden kanssa aiheuttivatkin pientä itkua, vaikka vesi sekä altaassa että meressä oli varsin mukavan lämpöistä. Lyhyiden alkuvaikeuksien jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua ja loman puolen välin jälkeen vedessä oleminen alkoi olla jopa todella mukavaa neidin mielestä. Vesitaitojen lisäksi hänen imitointitaitonsa kehittyivät reissun aikana huomattavasti. Uusina temppuina pelleilyrepertuaariin tulivat myös omien käsien taakse piiloon meneminen ja sieltä böön (lausutaan tö) kanssa esiin tuleminen sekä lentosuukot.

Loma jälkeen kotona koitti paluu arkeen. Slovakiassa pelatut jääkiekon MM-kilpailut menivät lähes kokonaan meidän perheeltä sivu suun loman takia, mutta finaaliksi pääsimme kotiin ja television ääreen. Toivottavasti tyttärellemme ei jäänyt traumoja MM-kullasta, sillä hän oli juuri nukahtamaisillaan, kun meille kokoontunut kisakatsomo pääsi tuulettamaan Suomen 2-1 johto-osumaa. Ensin huusivat naiset ja miehet sohvilla ja sen jälkeen vauva beibisitterissään. Minulla kesti 14 vuotta nähdä Suomen voittavan kiekkokultaa, mutta tyttäreltäni siihen meni vain alle vuosi.

95 nevö föget!