Päätösvihellys Afrikasta

Kaiken hyvän sanotaan loppuvan aikanaan, ja niin tuntuu käyvän myös meidän lomalle. Tosin vaimo ilmoitti tänään olevansa lentolakossa, joten voi olla että suuntaan täältä kotiin yksin, jos valtakunnansovittelija ei löydä pikaista ratkaisua mm. ilmastoeroissa ilmenneisiin ongelmiin.

Suosittelen kaikille erittäin lämpimästi (tämä myös sanonnan varsinaisessa merkityksessä) Mauritiusta lomakohteeksi. Nähtävää ja koettavaa on sopivasti ja aika on riittänyt myös vain löhöilyyn ja rentoutumiseen. Kaikki ihmiset ovat täällä erittäin ystävällisiä - sekä hotellin henkilökunta että muut lomailijat. Mitä olen kuullut mm. uusilta irlantilaisilta ystäviltäni, niin joissain muissa hotelleissa täällä tosin tunnelma ei ole läheskään niin kotoinen kuin täällä Merville Beachilla. Taisi siis käydä hyvä tuuri ensikertalaisilla hotellin valinnassa. Siitä kiitokset vaimolle.

Ehkä suurin ongelma ja huolenaihe reissulla on ollut vauvamme totaalisesti kadonnut ruokahalu. Lämmintä ruokaa ei ole uponnut juuri nimeksikään, mutta onneksi sentään hedelmät (mm. appelsiini, banaani, ananas, vesimelooni, guava, passion), maito ja vesi ovat maistuneet. Saa nähdä miten ruokahalun kanssa käy kun pääsemme takaisin kotiin ja viileämpään ilmastoon. Toimme mukanamme Suomesta aikamoisen satsin vauvanruokaa, korvikemaitoa ja vaippoja. Muut kotoiset tuotteet ovat loppuneet kesken paitsi ruoka. Vaikka kaikki opaskirjat ja paikalliset vakuuttavat kraanaveden olevan tosi puhdasta ja juomakelpoista, niin me olemme kuitenkin ostaneet juoma- ja maidon lantrausveden kaupasta. Varmasti tätäkin vettä voisi tosiaan juoda, jos pystyy Turunkin vettä juomaan.

Toinen askarruttava asia on se, miten tyttäremme sopeutuu siihen, että Suomessa kaikki ihmiset eivät olekaan hänestä niin haltioissaan, kuin täällä. Tyttö on nimittäin todella ollut täällä huomion keskipisteenä, mihin tahansa olemme menneetkin. Eilen teimme 8 tunnin taksiajelun ympäri saarta katsoen kaikkia hienoja nähtävyyksiä. Vieraillessamme Alexandra falls -vesiputouksilla,

jäivät kauniit putoukset tyttäremme varjoon, kun retkellä olleet sadat mauritiuslaiset tyttökoululaiset kaappasivat tyttäremme sylikierrokselle. Koululaiset ihailivat vauvan sinisiä silmiä ja iloisuutta. Kun lähdimme näköalapaikalta pois, otin tyttäremme niskaani istumaan ja hän nautti kuin elokuvatähti konsanaan siitä kun tytöt juoksivat perässämme ja ottivat valokuvia kännyköillään. Pikkupimu niskassani vilkutteli kaksin käsin ja kiljui ja nauroi niin, että koko kansallispuisto raikui.

Hotellimme ystävälliseen henkilökuntaan kuuluva Neha valotti tyttäremme suosiota: ”She’s always happy and smiling to everybody. Even she’s totally tired, she founds the smile from somewhere.” Nehan lisäksi tyttäremme suurimmat ystävät hotellissa ovat olleet Jamie, Vanessa, Sunil ja Nitish. Kiitokset heille (ja kaikille muillekin Merville Beachin työntekijöille) mahtavasta ensimmäisestä lapsellisesta lomasta, jonka saimme viettää mukavassa paikassa. Toivottavasti he osaavat käyttää Google translatoria, sillä suomen kieli ei taida heiltä vielä taipua.

Kirjoitin aiemmin hotelliamme terrorisoivasta Kiljusten ”herras”väestä ja lupasin kirjoittaa heistä vähän jatkossakin, mutta nyt haluaisin oikeastaan unohtaa heidät, sillä he jättivät saaren rauhaan eilen ja meillä on nyt kaksi päivää aikaa nauttia ilman että tarvitsee jännittää rannalla tulevatko he rannalla viereisille aurinkotuoleille tai illallisella viereiseen pöytään ”istumaan” (kuten tuntui käyvän joka hemmetin ilta). Todetaan heistä vielä sen verran, että jos minun perheestä tulee joskus yhtä iso, tottelematon ja käytöstavaton, niin avatkaa joku minun silmät ja käskekää pysyä kotona neljän seinän sisällä. ;)

Tässä viimeiset kuulumiset ja terveiset aurinkoisesta Maurituksesta. Jos ja kun suunnittelette lomamatkaa Mauritiukselle, niin älkää epäröikö ottaa yhteyttä ennen reissua (rookie.isi.blogspot@gmail.com). Kahdessa viikossa tuli opittua kaikenlaista tästä maasta ja paikallisista.

P.S. Taisin luvata kirjoittaa myös viuhahduksestani.. Olin yhtenä iltana rannalla muun väen kanssa pomputtelemassa palloa (ns. futiksen tekniikkarinki) ja kuinka ollakaan, niin joltain toiselta tyypiltä pallo karkasi jonkun verran minun selän taakse. En ehtinyt harkitsemaan (miettimään että jalassa oli joustavien urheilushortsien sijasta uimashortsit), vaan käännyin nopeasti ympäri ja nostin jalan ylös kohti palloa. Samassa housuista kuului sarjakuvista tuttu skriiiiiits ja vähän vähemmän aurinkoa saaneet osat minusta paljastuivat muulle porukalle. Shortseihin tuli etumuksesta takamukseen ulottuva noin 30 cm pitkä reikä. No, hyvät nauruthan siitä saatiin kaikille, mutta sen päivän pelailut loppuivat minun osalta siihen ja suunnaksi tuli hotellihuoneen kautta uimahousukauppa.