Ensimmäinen "lapsellinen" joulu tuli vietettyä läheisten kanssa. Meille epänormaaleista lähtökohdista huolimatta joulu oli oikein mukava, kuten ennakkoon arvelinkin. Ainoa huono puoli oli vapaapäivien vähäinen määrä. Tyttäremme sai lahjoja sopivasti - keneltäkään ei onneksi lähtenyt mopo käsistä.
Tämänkertaisen kirjoituksen otsikolla ei viitata menestyneen turkulaisduon menestyneeseen hittiin, vaan vauvamme kasvuu ja kehitykseen, jotka menevät hurjaa vauhtia parhaillaan eteenpäin. Istuminen sujuu jo melko hyvin, tukka kasvaa kovaa vauhtia, ensimmäinen hammas on jo puhjennut, ryömimisasennosta hamutaan jo pikkuhiljaa liikenteeseen, ilmeitä tulee jatkuvasti lisää, jne jne jne.. Tuntuukin että tässä alkaa kohta itsekin vanhentumaan kun toisella aika ja kehitys juoksevat niin kovaa vauhtia. Eilen illalla kun istuskelin olohuoneessa, niin vaimoni suusta pääsi hauska lipsahdus, jota ei pidä tulkita liian tiukkapipoisesti: "hitsi sä oot iso, äiti haluaa vauvan..". Itselläni nousi tässä vaiheessa otsalle kylmä hiki ja mieleen hiipi ajatus, että josko sitä taas..
Osaisiko joku kertoa minulle missä vaiheessa lapsen kehitysvauhti alkaa hiipua? Tällä hetkellä (7 kk) siinä ei nimittäin näy sellaisia merkkejä. Vielä ei ole syntymän jälkeen edes uskomaton notkeus kadonnut minnekään, vaikka itse olen jäykempi kuin Piikkiön Rautanetin (en ole edelleenkään saanut blogilleni sponsoreita, vaikka kaikenmaailman yrityksiä täällä mainostelen, vink ;) vink) parhainkaan rautakanki. Tyttömme heittää edelleen ketterästi vaikka molempien jalkojen varpaat yhtä aikaa suuhun, jos siltä tuntuu. Jos hänellä on yhtään geenejä minulta tai isältäni, niin tuollainen notkeus ei kyllä ole pysyvää. Missä iässä ihminen mahtaa alkaa menettämään äidin mahassa saatua notkeutta? Entä onko synnynnäistä notkeutta mahdollista "pitää yllä" tekemällä jotain harjoitteita läpi lapsuuden? Kiinnostaisi auttaa viatonta lasta, jotta hänestä ei tulisi tällaista lentopalloharjoitusten venyttely- sekä kuminauha- ja keppijumppaosioiden yleistä naurunaihetta.
Teimme tänään (UV aaton aattona) tyttäremme kanssa ensimmäiset pulkkakävelyt. Samaa nautintoa lienee tarjolla huomenna, tai siis tänään, kun menemme hyvien kavereiden kanssa vastaanottamaan Uutta Vuotta. Raketit tuskin tytärtämme pelottavat, sillä hän oli jo alle kuukauden ikäisenä katsomassa ilotuliteilla toteutettua Myllynsillan "räjäytystä"..
Menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille!
perjantai 31. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti