Ensimmäinen "lapsellinen" joulu tuli vietettyä läheisten kanssa. Meille epänormaaleista lähtökohdista huolimatta joulu oli oikein mukava, kuten ennakkoon arvelinkin. Ainoa huono puoli oli vapaapäivien vähäinen määrä. Tyttäremme sai lahjoja sopivasti - keneltäkään ei onneksi lähtenyt mopo käsistä.
Tämänkertaisen kirjoituksen otsikolla ei viitata menestyneen turkulaisduon menestyneeseen hittiin, vaan vauvamme kasvuu ja kehitykseen, jotka menevät hurjaa vauhtia parhaillaan eteenpäin. Istuminen sujuu jo melko hyvin, tukka kasvaa kovaa vauhtia, ensimmäinen hammas on jo puhjennut, ryömimisasennosta hamutaan jo pikkuhiljaa liikenteeseen, ilmeitä tulee jatkuvasti lisää, jne jne jne.. Tuntuukin että tässä alkaa kohta itsekin vanhentumaan kun toisella aika ja kehitys juoksevat niin kovaa vauhtia. Eilen illalla kun istuskelin olohuoneessa, niin vaimoni suusta pääsi hauska lipsahdus, jota ei pidä tulkita liian tiukkapipoisesti: "hitsi sä oot iso, äiti haluaa vauvan..". Itselläni nousi tässä vaiheessa otsalle kylmä hiki ja mieleen hiipi ajatus, että josko sitä taas..
Osaisiko joku kertoa minulle missä vaiheessa lapsen kehitysvauhti alkaa hiipua? Tällä hetkellä (7 kk) siinä ei nimittäin näy sellaisia merkkejä. Vielä ei ole syntymän jälkeen edes uskomaton notkeus kadonnut minnekään, vaikka itse olen jäykempi kuin Piikkiön Rautanetin (en ole edelleenkään saanut blogilleni sponsoreita, vaikka kaikenmaailman yrityksiä täällä mainostelen, vink ;) vink) parhainkaan rautakanki. Tyttömme heittää edelleen ketterästi vaikka molempien jalkojen varpaat yhtä aikaa suuhun, jos siltä tuntuu. Jos hänellä on yhtään geenejä minulta tai isältäni, niin tuollainen notkeus ei kyllä ole pysyvää. Missä iässä ihminen mahtaa alkaa menettämään äidin mahassa saatua notkeutta? Entä onko synnynnäistä notkeutta mahdollista "pitää yllä" tekemällä jotain harjoitteita läpi lapsuuden? Kiinnostaisi auttaa viatonta lasta, jotta hänestä ei tulisi tällaista lentopalloharjoitusten venyttely- sekä kuminauha- ja keppijumppaosioiden yleistä naurunaihetta.
Teimme tänään (UV aaton aattona) tyttäremme kanssa ensimmäiset pulkkakävelyt. Samaa nautintoa lienee tarjolla huomenna, tai siis tänään, kun menemme hyvien kavereiden kanssa vastaanottamaan Uutta Vuotta. Raketit tuskin tytärtämme pelottavat, sillä hän oli jo alle kuukauden ikäisenä katsomassa ilotuliteilla toteutettua Myllynsillan "räjäytystä"..
Menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille!
perjantai 31. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Joulu on taas, joulu on taas, suu kohta täynnä hampait
Vielä suu ei ole ihan täynnä hampaita, mutta ensimmäinen on sentään nähnyt päivänvalon muutamaa päivää vajaa seitsemän kuukauden ikäisenä! Eipä ole tytär siis turhaan kiukutellut, kun vielä lisätään hammasjupakan kanssa samanaikaisesti päälle ensimmäinen kuume ja kunnollinen flunssa. Myös oksennus on ollut aika herkässä pari viimeistä päivää, joten kaikki epämukava on iskenyt nyt kerralla päälle. Kyllä itkisin minäkin!
Tyttö on kyllä ollut uskomattoman hyväntuulinen vaikeuksista huolimatta. Yöllä itkuja on tullut ja ainoa apu on tuntunut olevan vanhempien läheisyys. Paras nukkumispaikka on ollut äitin syli ja toiseksi paras äitin ja isin väli vanhempien sängyssä. Tytön oloa on koitettu helpottaa antamalla lääkettä suppojen muodossa. Yllättävän rauhallisesti hän on niitä ottanut vastaan, sillä kuvittelin että väärän suuntainen liikenne pyllyssä voisi aiheuttaa kovaakin huutoa. Kuumeen mittaaminen oli yökkäämisreaktion vuoksi haastavaa suun kautta käytettävän tuttimittarin kanssa, joten apteekista piti hakea korvamittari, joka onkin toiminut erinomaisen hyvin. Vauva tuskin edes huomaa mitään kun nopea mittari jo ilmoittaa kuumeen määrän korvasta.
Toivottavasti sairastelu ei jatku pitkään, sillä jouluun on enää muutama päivä. Ei olisi kiva viettää ensimmäistä joulua kipeänä. Minulle joulurauha on kaukainen ajatus, sillä en ole ehtinyt ostamaan vielä yhtään joululahjaa. Onneksi vaimo on tehokas pakkaus ja minullakin sentään muutama idea mielessä mitä pitäisi lähteä hakemaan aaton aattona, kun työt ja muut kiireet hellittävät.
Oven takana oleva joulu tulee olemaan minulle monella tapaa uudenlainen. Monivuotiset, oikeastaan koko elämän kestäneet, tutut ja mukavat joulutradiot muuttuvat olennaisesti. Ensimmäisen kerran ne muuttuivat radikaalisti silloin kun silloisen tyttöystävän ja nykyisen vaimon kanssa alettiin viettämään jouluja yhdessä ja nyt ne muuttuvat jälleen, sillä vierailupaikkojen lukumäärä on valitettavasti kasvanut lähipiirissämme, mikä aiheuttaa sen että käytössä oleva aika on jaettava pienempiin aikayksiköihin. Onneksi positiivista mieltä tuo kuitenkin yksi uusi suloinen tonttupukuinen joulun juhlija. Tulevasta joulusta tulee siis varmasti vähän ristiriitainen, mutta mukava juhla. Ainakin tulee nähtyä kaikkein tärkeimmät ihmiset, vaikka aikaa heidän kanssaan ei nyt pystykään viettämään niin paljon kuin aiempina jouluina..
Toivotan kaikille blogini lukijoille erittäin rauhallista joulua. Viettäkää aikaa läheistenne kanssa, syökää hyvää ruokaa ja rentoutukaa.
Tyttö on kyllä ollut uskomattoman hyväntuulinen vaikeuksista huolimatta. Yöllä itkuja on tullut ja ainoa apu on tuntunut olevan vanhempien läheisyys. Paras nukkumispaikka on ollut äitin syli ja toiseksi paras äitin ja isin väli vanhempien sängyssä. Tytön oloa on koitettu helpottaa antamalla lääkettä suppojen muodossa. Yllättävän rauhallisesti hän on niitä ottanut vastaan, sillä kuvittelin että väärän suuntainen liikenne pyllyssä voisi aiheuttaa kovaakin huutoa. Kuumeen mittaaminen oli yökkäämisreaktion vuoksi haastavaa suun kautta käytettävän tuttimittarin kanssa, joten apteekista piti hakea korvamittari, joka onkin toiminut erinomaisen hyvin. Vauva tuskin edes huomaa mitään kun nopea mittari jo ilmoittaa kuumeen määrän korvasta.
Toivottavasti sairastelu ei jatku pitkään, sillä jouluun on enää muutama päivä. Ei olisi kiva viettää ensimmäistä joulua kipeänä. Minulle joulurauha on kaukainen ajatus, sillä en ole ehtinyt ostamaan vielä yhtään joululahjaa. Onneksi vaimo on tehokas pakkaus ja minullakin sentään muutama idea mielessä mitä pitäisi lähteä hakemaan aaton aattona, kun työt ja muut kiireet hellittävät.
Oven takana oleva joulu tulee olemaan minulle monella tapaa uudenlainen. Monivuotiset, oikeastaan koko elämän kestäneet, tutut ja mukavat joulutradiot muuttuvat olennaisesti. Ensimmäisen kerran ne muuttuivat radikaalisti silloin kun silloisen tyttöystävän ja nykyisen vaimon kanssa alettiin viettämään jouluja yhdessä ja nyt ne muuttuvat jälleen, sillä vierailupaikkojen lukumäärä on valitettavasti kasvanut lähipiirissämme, mikä aiheuttaa sen että käytössä oleva aika on jaettava pienempiin aikayksiköihin. Onneksi positiivista mieltä tuo kuitenkin yksi uusi suloinen tonttupukuinen joulun juhlija. Tulevasta joulusta tulee siis varmasti vähän ristiriitainen, mutta mukava juhla. Ainakin tulee nähtyä kaikkein tärkeimmät ihmiset, vaikka aikaa heidän kanssaan ei nyt pystykään viettämään niin paljon kuin aiempina jouluina..
Toivotan kaikille blogini lukijoille erittäin rauhallista joulua. Viettäkää aikaa läheistenne kanssa, syökää hyvää ruokaa ja rentoutukaa.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Itku pitkästä ilosta
Tämän blogitekstin kirjoittaminen aloitettiin Riikan lentokentän odottelutiloissa Latviassa ja nyt kirjoitus jatkuu pilvien yläpuolella lennolla Riikasta Istanbuliin. Kerrankin on aikaa rauhassa istua ja näpytellä tekstiä päiväsaikaan.. No, päivittämään pääsin onneksi vasta yöllä.
Otsikon toteamus on ollut muutamana yönä lähellä totuutta meidän asunnossa – sekä vauvalla että vanhemmilla. Ensimmäinen puoli vuotta sujui lapsemme kanssa vailla mitään ongelmia itkujen ja nukkumisen suhteen, mutta nyttemmin yöheräilyjä, -syömisiä ja -itkuja on alkanut olemaan säännöllisesti joka yö. Meillä on tähän mennessä valitettavasti yöheräämiset jääneet melkolailla äidin harteille, koska isä ei tunnu heräävän vaikka makkarissa tapahtuisi mitä tahansa. Pitänee jatkossa pedata äitille aina välillä yösija olohuoneen puolelle ja siirtää isä nukkumaan lähemmäs pinnasänkyä.
Pidämme varsin todennäköisenä että itkun syy on kohtapuolin puhkeamassa olevat hampaat. Vielä mitään ei näy, mutta sormella (juu juu pestyllä tietysti) kokeillessa tuntuu siltä että alaikenestä olisi vähän ajan päästä mahdollisesti tulossa ensimmäinen maitohammas. Osaisikohan joku kommentoida tähän kirjoitustani täydentäen että miten nuo hampaat tulevat ikenestä läpi? Ja millaista ien on koostumukseltaan? Survooko juuret hampaan vaan läpi siitä?
Yhtä yöllistä täyteen ääneen vedettyä huutokonserttia, sellainen johon jopa minä heräsin, kuunnellessa tuli mieleen että pitäisiköhän sitä sittenkin asua jossain metsän keskellä keskustan kerrostalon sijaan. Melko kova ääni voi nimittäin tulla tuollaisesta pienestä tytöstä, kun ympärillä on kerrostalon veran täyttä hiljaisuutta. Näinä muutamina öinä kun huutoa on tullut kuin urosleijonalta, on mielessä käynyt myös että olisikohan tytölle sittenkin pitänyt jo hyvissä ajoin opettaa tutin syöminen. Näissä mellakkatilanteissa tutti voisi olla hyvä rauhoitteluväline. No, onneksi isoimmilta ongelmilta on vielä vältytty. Muutama yö sinne tänne..
Meitä mietitytti tuossa vaimoni kanssa että onko jokaisen hampaan puhkeamisen yhteydessä odotettavissa samanlaiset kivut ja itkut vai onko se vain tämä ensimmäinen, joka aiheuttaa kovimmat kivut. Joku jo asian kokenut voisi kommentoida ja kertoa onko tätä lystiä odotettavissa lisää.
Lystistä en tiedä, mutta kirjoituksiani on ainakin odotettavissa lisää..
Otsikon toteamus on ollut muutamana yönä lähellä totuutta meidän asunnossa – sekä vauvalla että vanhemmilla. Ensimmäinen puoli vuotta sujui lapsemme kanssa vailla mitään ongelmia itkujen ja nukkumisen suhteen, mutta nyttemmin yöheräilyjä, -syömisiä ja -itkuja on alkanut olemaan säännöllisesti joka yö. Meillä on tähän mennessä valitettavasti yöheräämiset jääneet melkolailla äidin harteille, koska isä ei tunnu heräävän vaikka makkarissa tapahtuisi mitä tahansa. Pitänee jatkossa pedata äitille aina välillä yösija olohuoneen puolelle ja siirtää isä nukkumaan lähemmäs pinnasänkyä.
Pidämme varsin todennäköisenä että itkun syy on kohtapuolin puhkeamassa olevat hampaat. Vielä mitään ei näy, mutta sormella (juu juu pestyllä tietysti) kokeillessa tuntuu siltä että alaikenestä olisi vähän ajan päästä mahdollisesti tulossa ensimmäinen maitohammas. Osaisikohan joku kommentoida tähän kirjoitustani täydentäen että miten nuo hampaat tulevat ikenestä läpi? Ja millaista ien on koostumukseltaan? Survooko juuret hampaan vaan läpi siitä?
Yhtä yöllistä täyteen ääneen vedettyä huutokonserttia, sellainen johon jopa minä heräsin, kuunnellessa tuli mieleen että pitäisiköhän sitä sittenkin asua jossain metsän keskellä keskustan kerrostalon sijaan. Melko kova ääni voi nimittäin tulla tuollaisesta pienestä tytöstä, kun ympärillä on kerrostalon veran täyttä hiljaisuutta. Näinä muutamina öinä kun huutoa on tullut kuin urosleijonalta, on mielessä käynyt myös että olisikohan tytölle sittenkin pitänyt jo hyvissä ajoin opettaa tutin syöminen. Näissä mellakkatilanteissa tutti voisi olla hyvä rauhoitteluväline. No, onneksi isoimmilta ongelmilta on vielä vältytty. Muutama yö sinne tänne..
Meitä mietitytti tuossa vaimoni kanssa että onko jokaisen hampaan puhkeamisen yhteydessä odotettavissa samanlaiset kivut ja itkut vai onko se vain tämä ensimmäinen, joka aiheuttaa kovimmat kivut. Joku jo asian kokenut voisi kommentoida ja kertoa onko tätä lystiä odotettavissa lisää.
Lystistä en tiedä, mutta kirjoituksiani on ainakin odotettavissa lisää..
tiistai 7. joulukuuta 2010
Joulun odotusta, part 1
Ensimmäisenä adventtisunnuntaina päätimme vaimoni kanssa piparkakkujen leipomisen ja maistelun jälkeen turkulaistaa tytärtämme vähän entisestään. Veimme hänet seuraamaan kuinka Turun Tuomiokirkon joulukuuseen (valtakunnan ykköskuusi) sytytetään jouluvalot (Katso video). Valitettavasti vaunuissa alettiin kuitenkin laskemaan lampaita juuri ennen h-hetkeä ja tilaisuuden seuraaminen jäi jääkalikoiksi muuttuneiden vanhempien tehtäväksi. Toisen adventtisunnuntain jälkeen koettiin ensimmäinen itsenäisyyspäivä, jonka merkitystä tyttäremme ei tainnut ihan vielä sisäistää. No, vietti hän kuitenkin koko päivän sporttisessa Suomi-bodyssa.
Lastenvaunujen ja -rattaiden kanssa ympäriinsä liikkuessa on muuten saanut nähdä oman lähiympäristönsäkin aivan uudesta kulmasta. Julkisten tilojen esteettömyydestä on toki saanut lukea lehdistä, mutta tämä asia oikeastaan konkretisoituu vasta kun se osuu omalle kohdalle. Aina ei voikaan liikkua sitä lyhintä reittiä, kun pitää miettiä miten vaunut siellä toimivat. Lastenvaunujen kanssa on vielä sikäli helppo toimia, että jos tulee paha paikka eteen, niin ne voi aina napata lyhyeksi matkaksi kantoon ja näin voi välttää vaikeat paikat. Mutta toisin se on esimerkiksi pyörätuolipotilailla. Ajattelemisen arvoinen asia..
Saapa nähdä millainen tulee olemaan tuo muutaman viikon päässä vaaniva ensimmäinen lapsellinen joulu. Tai siis lapsellinen olen toki ollut aiemminkin jouluisin, mutta nyt olen myös lapsiperheellinen. Lahjojen osalta tyttärellämme ei ole vielä iästä johtuen (jouluaattona tulee täyteen 7 kk) toiveita, mikä helpottaa isän ja äidin toimia mukavasti. Ei tarvitse lähteä paikalliseen lelukauppaan tappelemaan muiden kireiden vanhempien kanssa siitä viimeisestä hyllyllä olevasta joulun hittituotteesta. Lapsiin liittyvästä bisneksestä sormet janoaisivat kirjoittaa enemmänkin, mutta säästän sen vielä joulun jälkeiseen aikaan.
Saapa nähdä joutuuko meidän perheen isä lähtemään aattoiltana jossain vaiheessa R-Kioskilla käymään lottokupongin kanssa.. Ja jos joutuukin, niin toivottavasti pukki ei satu tulemaan juuri samaan aikaan.
Lastenvaunujen ja -rattaiden kanssa ympäriinsä liikkuessa on muuten saanut nähdä oman lähiympäristönsäkin aivan uudesta kulmasta. Julkisten tilojen esteettömyydestä on toki saanut lukea lehdistä, mutta tämä asia oikeastaan konkretisoituu vasta kun se osuu omalle kohdalle. Aina ei voikaan liikkua sitä lyhintä reittiä, kun pitää miettiä miten vaunut siellä toimivat. Lastenvaunujen kanssa on vielä sikäli helppo toimia, että jos tulee paha paikka eteen, niin ne voi aina napata lyhyeksi matkaksi kantoon ja näin voi välttää vaikeat paikat. Mutta toisin se on esimerkiksi pyörätuolipotilailla. Ajattelemisen arvoinen asia..
Saapa nähdä millainen tulee olemaan tuo muutaman viikon päässä vaaniva ensimmäinen lapsellinen joulu. Tai siis lapsellinen olen toki ollut aiemminkin jouluisin, mutta nyt olen myös lapsiperheellinen. Lahjojen osalta tyttärellämme ei ole vielä iästä johtuen (jouluaattona tulee täyteen 7 kk) toiveita, mikä helpottaa isän ja äidin toimia mukavasti. Ei tarvitse lähteä paikalliseen lelukauppaan tappelemaan muiden kireiden vanhempien kanssa siitä viimeisestä hyllyllä olevasta joulun hittituotteesta. Lapsiin liittyvästä bisneksestä sormet janoaisivat kirjoittaa enemmänkin, mutta säästän sen vielä joulun jälkeiseen aikaan.
Saapa nähdä joutuuko meidän perheen isä lähtemään aattoiltana jossain vaiheessa R-Kioskilla käymään lottokupongin kanssa.. Ja jos joutuukin, niin toivottavasti pukki ei satu tulemaan juuri samaan aikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
