Viime viikonloppuna tuli kokeiltua ensimmäisen kerran sitten lapsen syntymän viettää yö kahdestaan vaimon kanssa. Vaimoni ja minä vietimme viikonlopun kylpylässä, mutta tyttäremme vietti ensimmäisen yön mammalassa. Oli kyllä vähän outoa nukahtaa ja herätä kun pieni tuhisija puuttui viereltä. Positiivista oli kuitenkin kuulla että pikkuisen yö vieraassa paikassa oli sujunut ilman kommelluksia. Pitänee jatkossakin ”lainata” tyttöä välillä isovanhemmille yöksi, jotta tulee itse harjoiteltua jo valmiiksi sitä päivää varten kun tyttäremme muuttaa pois kotoota. Voi olla että se päivä ei nyt ihan vielä ole näköpiirissä, mutta harjoitus tekee mestarin.
Viikonlopun kylpyläreissun aikana tuli suoritettua myös tyttäremme ensiuinti. Jonkin sortin vesipeto hänestä saattaa olla tulossa, sillä veteen meneminen ei aiheuttanut minkäänlaisia reaktioita. Uinti sujui yhtä rauhallisesti kuin kylvyt ja suihkut kotona. Olipa muuten tyttönen aika monien hymyilevien katseiden kohteena suloisine vaaleanpunaisine uimavaippoineen.. Nyt on varmaan hyvä ajankohta kirjoittaa vähän vauvauinneista, kun ensimmäinen uintikokemus on takana.
Olemme keskustelleet vaimoni kanssa vauvauinnista ja pohtineet pitäisikö uinnista tulla tyttäremme ensimmäinen harrastus. Olemme kuitenkin päätymässä siihen ratkaisuun että vauvauinnit jätetään meidän perheessä väliin, vaikka se todella suosittua nykyisin onkin. Onhan sitä ihmiset ennekin oppineet uimaan vaikkei heitä ole sunnuntai aamuisin kukonlaulun aikaan viety uimahallin sitä harjoittelemaan. Harrastuksen aloittamista puoltaisi se että siitä tulisi ensimmäinen koko perheen yhteinen harrastus, mutta voihan sellaiseksi valita vaikka lenkkeilynkin.
Vauvauinti on kehitetty 1960-luvulla Australiassa ja Yhdysvalloissa, joissa hukkuminen oli suurin tapaturmainen kuolinsyy ja vauvauinti oli hyökkäys tätä tilastoa vastaan. Äkkiseltään en kuitenkaan löytänyt netistä tutkimustietoa siitä miten vauvauinnin aloittaminen vaikutti hukkumiskuolemien määrään. Suomeen vauvauinti rantautui vuonna 1981, kuten muuten minäkin. Vauvauintia aloitettaessa lapsen olisi parasta olla 3-5 ikäinen ja vähintään 5 kilon painoinen. Lisää infoa vauvauinnnin pohtijoille ja aloittajille löytyy täältä.
Vauvauinnilla on paljon puolustajia, mutta myös vastustajia. Löysin netistä blogin jossa oli tarkkaa tutkimustietoa ja perusteluja vauvauintien yhteydestä astman ja allergian lisääntymiseen. Tuo blogiteksti oli kuitenkin täynnä niin hard core -tuloksia että päätin vain selata sen läpi, koska meidän perheessä on tosiaan jo tehty päätös jättää säännölliset ja ohjatut vauvauinnit väliin. Jos jotakin kiinnostaa lukaista tuo blogiteksti vauvauinnista ja sen mahdollisesti aiheuttamista sairauksista, niin se löytyy täältä.
Tässä tämänkertainen melko kostea kirjoitus. Ensi kerralla taas jotain muuta, kenties jotain kuivempaa ja hauskempaa..
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Enpä olekaan ennen tullut ajatelleeksi, että vauvauinnilla saattaisi olla tuollaisia vaikutuksia kuin tutkimuksissa väitetään. Eihän niistä tietysti tiedä, mikä kloorin vastainen organisaatio noita tutkimuksia on tilaillut.... mutta tuskinpa siitä mitään haittaa on, jos uinnit aloittaa vasta myöhemmällä iällä. Taatusti ehtii räpiköidä riittävästi elämässään myöhemminkin. Hyvänä esimerkkinä on vauvauinnin missaavan pikkuisen vanhempien ja minun yhteinen kummilapsi, jolla normi kesälomapäivä = 10h uimassa :D
VastaaPoistat. piia-täti
Lisää tutkimustietoa vauvauinnista: http://www.iltalehti.fi/raskausjalapset/2010050311584660_rb.shtml
VastaaPoistaTuohon allergiaan ajattelin kommentoida.... Astmahan on uimareiden ammattitauti ja homma liittyy juuroi siihen, että uidessa tulee väistämättäkin hengitettyjä kloorikaasuja. Toisaalta vauvauinneissa vedessä olemisen määrä on niin lyhyt, että en näe sen altistavan lasta astmalle.
VastaaPoista