Hellettä ja kastetta

Vauvamme ristiäiset on pidetty ja hänellä on nyt kaunis virallinen nimi käytössä. Vanhempien suuhun tosin lipsahtaa vielä silloin tällöin tyttären tilapäisnimi, josta tuli nyt hänen toinen nimensä. Ristiäiset sujuivat erinomaisesti pienessä piirissä. Tilaisuuteen oli kutsuttu vain lähimmät sukulaiset. Kavereille järjestimme ristiäisten jälkeen rääppiäiset kotimme viereisessä puistossa. Kavereita tulikin paikalle erittäin mukava määrä ja vietimme hauskan kesäillan syömisen merkeissä. Ristiäisissä oli valokuvausta järjestettäessä mukava huomata miten hyvin edustettuina isovanhemmat ja isoisovanhemmat olivat paikalla. Epäilen että nykyisin on aika harvinaista että lapsella on kuusi isoisovanhempaa mukana ristiäisissä.

Päätähti oli unessa koko toimituksen ajan, joten huuto-ongelmia ei ollut lainkaan. Ilmeisesti kastetilaisuus jännitti nuorta neitiä jonkun verran, sillä hän oli koko aamupäivän ennen kastepaikalle lähtöä todella hankala ja itkuinen. Onneksi nämä känkkäränkät kuitenkin unohtuivat tilaisuuden alkuun mennessä. Ainoa hereilläolon merkki toimituksen aikana oli jossain vaiheessa suoritettu joitain kymmeniä sekuntteja kestänyt morjestus juhlavieraille.

Tilaisuus oli juuri oikean tyylinen meidän perheemme juhlaksi, vaikka pari virttäkin veisattiin. Sekä kummit että vanhemmat lukivat tilaisuudessa raamatun tekstejä. Kummeista velipoikani piti juhlakalua sylissään, joten hänen tyttöystävänsä suoritti lukemisen. Vanhemmista lukuvuoron oli saanut äiti, mutta kappaleen lopussa isä sai vähän auttaa söpösti liikuttunutta äitiä. Vanhemmat pääsivät ääneen myös tilaisuuden alkupuolella, sillä olimme valinneet käyttöön uuden kastekaavan, jossa vanhemmat ilmoittavat julkisesti lapsen nimen papille jo tilaisuuden alkupuolella. Vanhaakin kaavaa voi yhä käyttää, mutta meidän mielestä oli jotenkin mukavampi että sukulaiset kuulevat lapsen nimen vanhempien suusta papin sijasta.

Kastetilaisuutta edellinen päivä oli helteinen, kuten koko heinäkuu muutenkin. Ristiäisaattoa vietettiin hyvien ystävien kanssa Vepsän saarella rentoutuen. Vepsän maisemat olivat jälleen näkemisen arvoiset. Saarelle mennään noin tunnin kestävällä laivakuljetuksella, joten tyttärelle saatiin ensimmäinen kokemus laivalla olemisesta. Tai oikeastaan toinen, jos isä-merkkisellä kauramoottorilla varustetun soutupaatin voi laskea laivaksi. Vepsän retken jälkeen jatkoimme iltaa vielä Turun Kupittaan puiston Botellón - puistopikniktapahtumassa. Ohi kävellyt Turun Sanomien toimittaja huomasi meidän perheemme istumassa puiston reunamilla ja hän innostui tekemään kuvallisen jutun mahdollisesti tapahtuman nuorimmasta kävijästä. Ristiäispäivän Turun Sanomassa olikin kuvallinen juttu tyttärestämme ja hänen ristiäisistään. Toivottavasti lehtien palstoilla keikkuminen keskittyy tulevaisuudessakin esimerkiksi Turun Sanomiin Seiskan sijasta.

Vepsän retkeen liittyi myös ikävämpi episodi, sillä pakatessamme tavaroita uimarannalla paluumatkaa varten, huomasimme saaren ”satamaan” päin kävelleen noin 6-vuotiaan tytön kahdestaan isänsä kanssa. Isä oli niin humalassa että tyttö joutui kantamaan heidän telttakassin ja muutkin retkivarusteet. Isän kulkuun ei riittänyt suht leveä metsäpolku, vaan hän kaatui ojan puolelle. Tilanteen seuraaminen pisti niin vihaksi, että juoksin parivaljakon kiinni ja autoin tyttöä kantamaan heidän tavaransa laiturille. Juttelin samalla tytön kanssa ja koitin onkia tietoja äidistä ja loppuillan suunnitelmista. Tyttö ilmoitti asuvansa isänsä ja kanssa kahden ja menevänsä retken jälkeen kotiin. Tyttö oli selvästi häpeilevän oloinen, mutta yritti silti puolustella isänsä tilaa. Isä oli niin humalassa, ettei olisi millään pystynyt viemään tyttöään kotiin tai hoitamaan häntä siellä. Niinpä pyysimme retkiporukkamme kanssa että laivan henkilökunta soittaisi poliisit Aurajoen rannalle aluksemme saapumista odottelemaan. Perille tullessamme laiturilla odottikin kaksi poliisia ja ilmeisesti kaksi sosiaalitätiä.

Laivan henkilökunta kiitteli toimintaamme ja kertoi että vastaavia tapahtumia oli ollut tänä kesänä aiemminkin. Minä en kannata nollatoleranssia alkoholin käyttämiseen lasten nähden, mutta kyllä teki isänä pahaa katsoa tämän toisen isän toimintaa. Kohtuus pitäisi aina olla matkassa mukana, jos lasten läsnäollessa alkoholia käytetään. Ja päivänselvää pitäisi kaikille vanhemmille olla, että kahdestaan lapsen kanssa ollessa pullon korkki pidetään kiinni.

Seuraavassa kirjoituksessa onkin tiedossa jälleen asiaa vaipoista. Tai oikeammin niiden puuttumisesta…

X X X, minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

Tyttäremme on täyttänyt jo 7 viikkoa ja sunnuntaina vietetään jo ristiäisiäkin. Kyllä aika rientää… Sen huomaa myös kun seuraa tyttären kasvuvauhtia. Juuri vähän aikaa sitten hän oli vielä yhdellä kämmenellä pidettävä lapsen miniatyyri. Nyt neiti on jo kasvanut silminnähden ja koko olemus on jäntevöitynyt selvästi. Enää pää ei heilu holtittomasti puolelta toiselle kuin isän kavereilla lauantaisin. Päätä liikutellaan nyt jo varmemmin ottein kohti mielenkiintoisia asioita, joita tuntuu muuten tässä maailmassa olevan paljon enemmän kuin minun ikäinen ihmisolento osaa ajatellakaan. Vielä ei ole nähty yhtään kääntymisiä, mutta makuuasennossa tapahtuvan jalkojen heilumisen perusteella voisi olettaa että tällä neidillä on kyllä kova kiire päästä liikenteeseen.

Tulevien ristiäisten järjestelyistä kirjoitinkin jo vähän viime viikolla, mutta niistähän riittää juttua vieläkin. Kävimme tänään tapaamassa pappia ja noin tunnin aikana tuli puhuttua lentopallon lisäksi vähän myös ristiäisistä. Meidän vanhempien toive oli että virsiä ja muuta virallista osuutta olisi mahdollisimman vähän, mutta jotenkin pappi sai kuin saikin ”myytyä” pari virttä mukaan. Ainoa minun osaama ja numerolta tuntema virsi ei valitettavasti kelvannut soittolistalle. Täytyy siis tarkkaan harkita voinko lainkaan osallistua laulamisiin, kun en ole näitä kahta valittua hionut samalla tavalla kuin virttä 517. Muut ristiäisjärjestelyt ovat edenneet pääsääntöisesti vaimoni organisoimina – kastemekko on lainattu, viralliset asiakirjat palautettu kirkkoherranvirastoon, tarjottavien herkkujen tekovastuut on jaettu meille vanhemmille sekä meidän sisaruksille ja vanhemmille. Toivottavasti tarjottavia valmistuu reippaanpuoleisesti, sillä olemme kutsuneet kavereitamme ristiäisten rääppiäisiin sunnuntai-illaksi lähipuistoomme. Purtavan lisäksi rääppiäisissä on tarkoitus pitää kaveriporukalla hauskaa mm. erinäisiä pelejä pelaillen.

Lapsen nimen päättäminen oli meillä suhteellisen helppo prosessi. Tässä tulee ehkä vähän paljastettua jotain, mutta antaa mennä… Olimme päättäneet tyttäremme tällä hetkellä käyttämän nimen jo ennen syntymää hätäkastetta varten. Nimi on oikein kaunis ja suuhun hyvin istuva, mutta jo laitoksella ollessamme päätimme että siitä ei tule hänen virallista nimeään. Lähisukulaisten kiusaamisen lisäksi olimme vaimoni kanssa yksimielisiä siitä että nimellä saisi olla jonkinlaista historiallista perua. Jostain jommankumman suuhun sitten eksyi tämä valittu nimi ja se oli heti siinä. Jälkikäteen olen kaivanut netistä tietoa tämän nimen taustoista ja yllätykseksi se ei olekaan yleisessä käytössä vielä kovinkaan vanha. Mutta mikä tärkeintä, sillä on kuitenkin omat yhteytensä vanhaan aikaan, perinteisyyteen ja suomalaisuuteen. Uteliaat voivat yrittää näillä vihjeillä selvittää nimeä vaikkapa Googlen avulla.

Tässä päällimmäisenä mieleen tulleet asiat tältä viikolta. Ensi viikolla jatketaan taas isyyden harjoittelun raportointia ja vauvakuumeen levitystä täällä blogissakin…

Ristiäisten suunnittelua ja maailmanparannusta

Vauvan ristiäiset pitää järjestää kahden kuukauden sisällä lapsen syntymästä, joten meillä se on ajankohtaista juuri nyt. Ristiäispaikan valinta oli haastavaa, sillä emme halunneet järjestää niitä kirkossa ja turkulaisista seurakuntataloista tai muista sopivista tiloista meillä ei juurikaan ollut tietoa. Yhtenä ajatuksena oli järjestää ristiäiset ulkona luonnon helmassa, mutta suomalaisen ilmaston ja meidän tuurimme tietäen ristiäispäivänä olisi siinä tapauksessa satanut varmasti vettä vaakatasossa. Vaimoni löysi lopulta jostain tiedon että Piikkiön vanhaa pappilaa voi lainata tällaisiin tarkoituksiin kolmeksi tunniksi ilmaiseksi (tämä vinkkinä kaikille muillekin). Vaikka lapsemme onkin paljasjalkainen turkulainen, niin vanhempien juuret ovat vahvasti Piikkiössä, joten tämä komea paikka sopii hyvin ristiäispaikaksi. Papiksi saatiin värvättyä koko maapallon ainoa vanhempien tuntema pappi, joka sattuu muuten olemaan myös kovia lentopallomiehiä, joten ristiäisten keskusteluaiheetkin lienevät jo selvillä..

Ajankohtaisen ristiäisaiheen lisäksi ajattelin kirjoitella tällä viikolla vähän vaipoista. Olen nimittäin hankkinut niistä oikein faktatietoakin. Vaimoni puhui jo ennen lapsen syntymää että voisimme kokeilla kertakäyttövaippojen rinnalla myös kestovaippoja. Itsehän en tuolloin näitä asioita juurikaan ajatellut, joten se taisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos joku ei tiedä, niin kestovaipat ovat ekologinen vaihtoehto vauvojen kakka- ja pissantuotannon hallintaan. Nämä viherpiiperö- ja maailmanparannusjutut eivät ole koskaan olleet minun erikoisalaa, mutta nyt kun näihin on vähän perehtynyt, niin vaimohan on tehnyt ihan fiksun valinnan.

Alussa pitäydyimme kuitenkin kertakäyttötuotteissa, koska ajattelimme että pääsemme niillä helpommin alkuun. Lisäksi saimme yhdeltä tutultamme lahjaksi useamman paketin Libero-vaippoja (piilomainos), joilla pääsimme mukavasti alkuun. Nyt olemme ottaneet alkuperäisen suunnitelman mukaisesti käyttöön myös kestovaippoja. Ne ovat hankalampia käyttää kuin kertakäyttövaipat, mutta moni asia puhuu kyllä niiden puolestakin. Löysin yhdestä lehdestä joku aika sitten tutkimustuloksia, joiden mukaan vauva käyttää vaippakautensa aikana noin 5000 kertakäyttövaipaa, joista syntyy kaatopaikoille jätettä noin 1500 kiloa! Pienen taaperon vaippojen maatuminen kaatopaikoilla kestää siis useita vuosia. Samaisen tutkimuksen mukaan kertakäyttövaipat ovat kotitalouksien suurin yksittäinen kaatopaikkajäte. Rahallisesti 5000 kertakäyttövaipasta tulee vähän reilu 1000 euron kustannus vauvan vaippaiän aikana.

Tässä tämän viikon kirjoitus, joka keskittyi nyt tällä kertaa aikalailla ulosteisiin. Ensi viikolla on tiedossa taas uusia arkisia aiheita ja höpinöitä..

Ensimmäisten asioiden viikko

Tämänkertaista blogitekstiä naputellaan Tampereella Hotelli Ilveksen 17. kerroksessa. Huoneemme ikkunasta avautuu hieno näkymä Tammerkoskelle, jossa päättyi juuri vähän aikaa sitten luonnon tarjoama auringonlaskunäytös. Ensimmäinen yö vauvan kanssa hotellihuoneessa on juuri siis alkamaisillaan. Sänky on onneksi erittäin leveä, joten mahdumme kaikki kolme siihen sopuisasti.

Monet ovat kyselleet olemmeko nukkuneet vauvan kanssa samassa sängyssä. Kotona olemme tehneet sitä lyhyinä pätkinä yöllä syöttöjen jälkeen. Toki välillä tuo pätkä venähtää pidemmäksi toviksi kun vauva onnistuu nukuttamaan myös vanhempansa. Vauvan kanssa samassa sängyssä nukkuessa pitää jotenkin automaattisesti ”toista silmää avoimena”. Tietysti siinä on kuitenkin vahingon mahdollisuus olemassa.

Vauvamme kulunut viikko on pitänyt sisällään paljon uusia asioita pienokaisen elämässä: ensimmäinen juhannus, ensimmäinen lentopallopeli, ensimmäinen hotelliyö sekä kaikkein mykistävimpänä asiana ensimmäinen hymy. Tai ainakin vanhemmat ovat vakuuttuneita että kyseessä oli hymy eikä enää mikään vatsanväänteiden aiheuttama ilme. Kauniita hymyjä näytettiin vanhemmille, kun he eräänä aamuna ennen isän töihin lähtöä kutittelivat pienokaistaan makuuhuoneen sängyssä.

Tuo mainitsemani lapsemme ensimmäinen lentopallopeli oli muuten Tampereella pelattu Suomi - Venäjä Maailmaliigaottelu. Nuorena se on vitsa väännettävä! Suomi hävisi hyvästä alusta huolimatta ottelun 0-3, mutta se ei tyttäremme unia häirinnyt. Onneksi järjestyksenvalvojat eivät huomanneet että yleisöön oli lätkän MM-kisojen tapaan sammunut yksi Suomi-paitaa käyttänyt henkilö. Täytyy kyllä rehellisesti todeta että tämä lentopallo-otteluun sammunut kaveri oli paljon söpömpi Suomi-bodyssaan ja lasten korvakuulokkeissaan kuin ne karvaiset ja lihavat miehet, jotka ovat sammuneet lätkäkatsomoihin.

Edellisissä kirjoituksissani käsittelemä korvikemaito-asia oli minusta niin mielenkiintoinen että jatkan sitä vielä lyhyesti. Luin nimittäin netistä että Tuttelista voi tulla lapselle vatsapuruja. Meillä ei ole tullut, mutta jos jollekin tulee, niin kannattaa vaihtaa merkkiä. Itse suosin tästä lähin Nestleen Nan-merkkiä, koska he vastailivat kiitettävästi lähettämääni tiedusteluun ja lisäksi heidän ihmisiään on todistettavasti käynyt lukemassa tätä minun blogiani. Minä ja blogini olemme täysin (ja helposti) ostettavissa tällaisissa asioissa..