Kyselykausi taisi alkaa – pelastukoon ken voi!

Heti ensitöikseni pitää todeta että tyttäremme tuleva ammatti on jo selkiintymässä. Hänestä tulee jonkun suuryrityksen toimitusjohtaja. Jos Nokia on pystyssä vielä tyttäremme työuran alkaessa (tuskin), niin sen johtoporras voisi olla otollinen paikka. Tyttäremme on nimittäin kehittänyt perinteisestä "än-yy-tee-nyt" -lähtölaskennasta oman versionsa, joka kuuluu lyhyesti ja ytimekkäästi "yy-tee-nyt".

”Vauvamme” huikean nopeasta puhekyvyn kehittymisestä on löytynyt myös pikkuhiljaa rasittavaksi kääntyvä piire, sillä kyselykausi on saapunut perheeseemme. Ehkä yleisimmin kotonamme kuulee nykyisin sanontoja ”mipsi?”, ”mitä on tämä?” tai ”mihin menee?”.

Tässä muun muassa yksi minun ja tyttäreni välinen keskustelu ennen saunaan menoa:

isi: älä mene sinne nuken rattaisiin

tytär: mipsi?

isi: siksi kun olet iso tyttö ja vaunut voi mennä rikki
tytär: mipsi? 
isi: painat liikaa

tytär: mipsi?

isi: koska olet syönyt niin paljon

tytär: mipsi?

isi: jotta susta kasvaa iso tyttö ja isosisko

tytär: mipsi?

isi: koska äidin masussa on vauva

tytär: mipsi?

isi: koska äiti tykkää isistä

tytär: mipsi?

isi: koska isi on hyvännäköinen ja mukava

Tuon jälkeen hän ei enää alentunut kysymään mitään. Hän taisi siis huomata että nyt homma meni jo valheen puolelle.

Ilmeisesti päiväkodista on saapunut puherepertuaariin kysymyssanojen lisäksi myös toinen harmittava piirre, sillä komentamiseen ja sääntöjen laatimiseen yleisin vastaus on nykyisin ”äiti/isi älä mulle puhu” ja siihen perään ”ei saa mulle puhuu”. Mitäs siinä sitten kun kaikkeen mitä yrität tulee takaisin vain kieltoja olla puhumatta mitään.

Vaikka nämä kehitysvaiheet tuntuvat välillä hippasen raskailta, niin pitää vain luottaa tämän laulun sanomaan ja ottaa näistäkin kehitysvaiheista kaikki ilo irti.