Kevättä rinnassa

Eilen oli kevään ensimmäinen oikeasti lämmin päivä – mielettömän hieno keli toimiston ikkunoiden läpi katsottuna, mutta kun meni illalla seisomaan futiskentän reunalle, niin kylmähän siellä oli. Valitettavasti vanhemmaksi tuleminen ei ole näköjään tuonut järkeä päähän omaan pukeutumiseen, vaan vaatetusta piti heti keventää sen verran että nyt kurkussa tuntuu olevan joku kaktuksen alku. Onneksi tyttären vaatetuksen osaa (vaimon hyvällä ohjeistuksella) sentään ajatella järkevästi näilläkin keleillä.

Lapsen terveyden kanssa meillä onkin käynyt itse asiassa todella hyvä tuuri. Tyttäremme ei ole ollut ensimmäisen 11 kuukauden aikana kuin muistaaksemme kerran kipeänä (kop-kop, koputan puuta). Joillain saman ikäisillä lapsilla flunssaa ja muita sairauksia on ollut paljonkin. Meilläkin varmasti sairastelut alkavat viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee aika aloittaa lapsen kantaminen johonkin hoitopaikkaan.

Tulevana sunnuntaina on jälleen se päivä, kun pitää käydä vaaliuurnilla antamassa ääni jollekin eduskuntavaalien ehdokkaista. En ole tehnyt mitään vaalikoneita, vaan olen asettanut ehdokkaalleni muutamia kriteereitä: hänen pitää olla kiinnostunut lapsiperheiden tilanteesta, hänen pitää olla kiinnostunut yrittäjien pärjäämisestä, hänen pitää olla kiinnostunut urheilusta, hänellä pitää olla eväitä viedä tätä maata eteenpäin monella eri sektorilla (talous, yrityselämä, lainsäädäntö, maahanmuuttopolitiikka, jne). Lisäksi olen aina äänestänyt sellaista henkilöä, jonka tunnen siinä määrin, että voin koska tahansa ottaa häneen yhteyttä, jos sellainen tarve jostain syystä tulee. Nämä kriteerit täyttäviä ehdokkaita on näissäkin vaaleissa ehdolla useampia ja uskon että olen valinnut heistä parhaan. Pidettäköön numero kuitenkin vaalisalaisuutena.

No, se politiikasta ja takaisin lapsellisempiin (vaikka välillä tuntuu että politiikkakin on melko lapsellista) asioihin. Meidän tyttäremme on keksinyt ensimmäisen (minusta) oikeasti älykkyyttä osoittavan leikin. Esimerkiksi tänään aamulla kun hän oli minun sylissäni ja kysyin haluaako hän äidin syliin, niin ensin hän ojenteli käsiään ja osoitti selvästi haluavansa mennä äidille, mutta kun äiti ojensi kätensä, niin tytär alkoi kikattamaan ja painoi päänsä täysillä minun olkapäätä vasten. Toki hänellä on pientä kiusantekoa ja tavallaan älykkäitä leikkejä ollut aikaisemminkin, mutta minusta tämä oli ensimmäinen, joka vaatii oikeasti omaa ajatteluakin eikä vain muiden matkimista.

Tänä viikonloppuna on muuten Helsingissä Lapsimessut, joissa esitellään uusi äitiyspakkaus. Eikö ole vähän koomista että vuoden 2011 äitiyspakkaus esitellään huhtikuussa ja sen jako aloitetaan toukokuussa, vaikka vuosimallin 2011 lapsia on syntynyt jo vaikka kuinka paljon. Kelan mukaan pakkaukseen on tulossa muutoksia, joista voit lukea tästä M&M:n artikkelista.

Tässä tämänkertaiset päivänpolttavat aiheet. Seuraava kirjoitus tulee jo ensi viikolla ja siinä ollaankin jo vähän lomatunnelmissa.. :)