Edellinen viikonloppu oli meille todella harvinainen, sillä kalenterissa ei ollut koko viikonloppuna mitään ohjelmaa - siis ei yhtään töitä tai jotain pelejä. Kello voitiin siis heittää nurkaan ja nauttia rauhassa perhe-elämästä. Tätä harvinaisuutta juhlistettiin muun muassa ulkoilemmalla epänormaalin paljon. Jatkossakin jos, ja kun, aikaa vaan löytyy, aiomme käyttää sitä kotikaupungin kiertelyyn jalan. Sillä tavoin näkee monia uusia ja mielenkiintoisia paikkoja. Enpä olisi muuten vuosi sitten uskonut kirjoittavani näin, sillä olen aina inhonnut kävelylenkkejä - niistä puuttuu vauhti ja äijämäinen hikoilu, joita miehet, tai ainakin minä, kaipaavat urheilusta ja kuntoilusta. Vaunujen ja pulkan kera kävelylenkitkin ovat ihan mukavia.
Toinen viime viikon kävelylenkeistämme kiemurteli oikeastaan koko Turun keskustan ympäri (10,2 km). Lenkin aikana nähtiin monia nähtävyyksiä ja ylitettiin Aurajoki
jääsiltaa pitkin. Lenkin aikana tuli lunastettua myös ensimmäinen lupaamastani kymmenestä kulttuurivisiitistä, kun
Kulma2011:n kohdalla jokirannassa oli ulkoilmassa
Pepe Gonzalesin taideteos. Tiedän että tämäm ei nyt ehkä ollut varsinainen kulttuuri"tapahtuma", mutta oli pakko kuitata 1/10 lupauksista tällä, kun tuon lupaukseni jälkeen huomasin että 2011-tapahtumiin maksaa melko paljon sisään. Kaikkiin katsomiini näyttelyihin maksoi liput yli 35 euroa - mikä on minusta aika paljon, jos näyttelyn aihe ei kiinnosta. Ei siis riitä että me turkulaiset maksamme verovaroin kulttuuripääkaupunkivuodesta ilmeisesti 38 miljoonaa euroa, vaan lisäksi meitä pitää rokottaa kovalla kädellä vielä lipunmyyntipisteellä.
Isyyslainsäädäntö
Luin
Turun Sanomista artikkelin, joka käsitteli isyyslainsäädäntöä, jota on Suomessa muuten päivitetty viimeksi vuonna 1976. Voisin väittää että maailma on muuttunut aika paljon tuon jälkeen. Vuonna 1976 muun muassa lapsista vain 5% syntyi avioliiton ulkopuolella, kun osuus on nykyisin 40%.
Nyt oikeusministeriö on onneksi suunnittelemassa lainsäädännön päivittämistä. Yksi merkittävimmistä päivityksistä olisi se, että lapsen äidin vastustelusta huolimatta biologinen isä voisi vaatia lapsen tunnustamisen. Lain on alustavasti ajateltu koskevan myös tilannetta, jossa lapsi on syntynyt avioliitossa, mutta isä on joku ulkopuolinen.
Suomessa tehdään vuosittain noin 1.500 isyystutkimusta, mutta silti Tilastokeskuksen arvion mukaan noin 106.000 suomalaiselta puuttuu vahvistettu isä. Isyystutkimuksista suurin osa tehdään isän, tai isäehdokkaan, pyynnöstä, mutta nykylainsäädännön mukaan isä on melko aseeton, jos hän ei ole lapsen äidin kanssa aviossa ja jos äiti vastustaa tutkimusta.
Mielenkiintoisia ja tärkeitä lakikoukeroita. Tiedoksi muuten niille isille, joilla on jostain syystä epäilys omasta isyydestään, että avioliitossa syntyneiden lasten isää ei voi vaatia tutkittavaksi enää 5 ikävuoden jälkeen.
Loppukevennys
Tässä vielä loppukevennykseksi lähisukulaisille ja tuleville vanhemmille tiedoksi Iltalehden lista
vanhempia eniten ärsyttävistä neuvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti