Minä koen tulevana sunnuntaina jotain minkä jokainen mies voi kokea vain kerran elämässään, jos silloinkaan. Lähes kolmekymmentä kertaa olen jo isänpäiviä viettänyt, mutta nyt on edessä ensimmäinen kerta kun saan itsekin toimia juhlakaluna. Juhlittavaksi pääseminen on hienoa, mutta samalla pitää kaihoisin mielin todeta että isänpäivänä kierrettävien juhlapaikkojen määrä on vähentynyt meidän perheen osalta viime vuosina muutamalla.
Tiedonjanoisille (ei varmaan ketään kiinnosta oikeasti) tiedoksi että isänpäivä, kuten moni muukin ”kaupallinen” juhlapäivä, on lähtöisin Yhdysvalloista. Nykyisin sitä juhlitaan ympäri maapallon eri ajankohtina. Ruotsalaiset kauppiaat ehdottivat jo vuonna 1949 isänpäivää juhlittavaksi kaikissa Pohjoismaissa. Suomen kalentereihin isänpäivä merkittiin ensimmäisen kerran vuonna 1970, vaikka kalentereita Suomessa hallinnoiva taho, eli Helsingin yliopisto, hyväksyi vakiintuneen juhlapäivän virallisesti kalenteriin vasta vuonna 1987. Tuolloin isänpäivästä tuli myös liputuspäivä.
Isänpäivää vietetään Suomessa aina marraskuun toisena sunnuntaina. Kaikenlaiset kauppiaat pitävät nykyisin huolen siitä ettei keneltäkään pääse tämä(kään) juhlapäivä lipsahtamaan huomaamatta ohi. Jo jonkun aikaa kaikki mahdolliset paikat ovat olleet täynnä jos jonkunnäköisten firmojen ”muista isää” -mainoksia. Minä ainakin toivon että en saa mitään lahjaa sunnuntaina - korkeintaan jotain itse tehtyä tai yhteistä aikaa perheeltä. Vaimolle tiedoksi että jos nyt kuitenkin on jo jotain ostettuna, niin ei sitä tarvitse lähteä kauppaan palauttamaan.
Veikkaan että tänä vuonna minulle ei ole vielä tulossa mitään kivaa itse askarreltua. Maltan tuskin odottaa niitä vuosia kun alan saamaan hienoja kortteja ja lahjoja omalta jälkipolvelta. Itsekin olen tietysti aikoinaan tehnyt taideteoksia isällä, mutta niiden hienoudesta voi olla montaa mieltä. Toivottavasti tässäkin asiassa kuitenkin kauneus ollut katsojan silmässä...
Ollessani pieni, oli meidän perheessä tapana että äiti ja lapset valmistelevat isänpäivän aamuna juhlakalulle sänkyyn jotain purtavaa. Jännityksellä odotan mitä sunnuntai tuo tulleessaan. Toivon että meidän perheessä ei nyt aseteta rimaa liian korkealle, sillä keväällä on edessä äitienpäivä ja takaisinmaksun aika…
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Itsekin olen tietysti aikoinaan tehnyt taideteoksia isällä, mutta niiden hienoudesta voi olla montaa mieltä."
VastaaPoistaReps. Äijällä oli voimaa jo pienenä.
Hienoin niistä itse tehdyistä lahjoista tais olla kartonkinen kravaatti :) Tosin kaikkia taideteoksia en nyt enää muista... pahoittelut veliseni :)
VastaaPoistaKun tuo homo-keskustelu käy tällä hetkellä Suomessa kuumana, niin onkos kukaan miettinyt miten isänpäivän aamuvalmistelut tehdään, jos perheessä onkin kaksi isää eikä yhtään äitiä? Joutuuko lapsi tekemään aamupalan ja keittämään kahvin itsekseen?
VastaaPoistaEhkä arkkipiispa kommentoi tätä asiaa sunnuntaina saarnassaan isänpäivän kunniaksi.
Tosiaan... enpä ole tullut pohtineeksi miten noissa isävaltaisissa perheissä toimitaan. Ehkäpä se naismaisempi osapuoli joutuu tossa kohtaa joustamaan ja voi sitten vaatia erityiskohtelua toukokuun toisena viikonloppuna :)
VastaaPoistap