Eipä tällä kertaa muuta kuin tosiaan hyvää lapsen oikeuksien päivää kaikille lapsille.
Lainattu www.unicef.fi:
Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen (20.11.1989) kunniaksi kaikkialla maailmassa. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista.
Päivä saatiin nimettyä lapsen oikeuksien päiväksi suomalaisiin kalentereihin vuodesta 2002 Suomen UNICEFin aloitteesta.
Vuoden 2010 lapsen oikeuksien päivän teemana on yhdenvertaisuus. Yhtäkään lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi (YK:n lapsen oikeuksien sopimus, Art. 2). Jokainen lapsi on samanarvoinen.
lauantai 20. marraskuuta 2010
tiistai 16. marraskuuta 2010
Hei, me käännytään!
Elokuvat Hei, me lennetään ja Hei, me pamputetaan voisivat saada seuraavan jatko-osan tähdeksi nuoren ja lupaavan naisnäyttelijän Suomen Turusta. Elokuvan nimi voisi olla Hei, me käännytään, sillä kääntymisen jalo taito on opittu tällä päivämäärällä. Tai siis eilisellä, kun tämä kirjoittaminen meni taas pitkälle yöhön.
Kääntyminen on ollut lähellä jo pidemmän aikaa, mutta tänään me päätettiin tytön kanssa kimpassa että sitä harjoitellaan isän lentistreeneihin asti. No, eihän se siinä harjoitellessa tietystikään onnistunut, mutta kun valmentajan silmä vältti ja kädet lipsuivat tietokoneen kimppuun, päätti tyttö että nyt on hyvä aika vaihtaa asentoa selin makuulta päinmakuulle. Taitojen jaloon kirjaan voidaan taas tehdä yksi uusi rasti kohtaan ”kääntyminen”.
Vaimoni tuli kysyneeksi tuossa yhtenä päivänä tyttäremme horoskooppimerkkiä, joten sehän tähän loppuun pitää vielä selventää kaikelle kansalle (todella tähteellistä tietoa - horoskoopithan kertovat kaiken vauvojen tulevaisuudesta). Tyttäremme on kaksonen, vaikka ihan yksin maailmaan saapuikin. Kaksoset ovat syntyneet 21.5.-21.6. ja he ovat luonteeltaan puheliaita, meneviä ja monipuolisia. Näistä luonteenpiirteistä tuo menevyys pysyy toivottavasti siedettävissä rajoissa, ainakin teinivuosina.
Ai niin, tietysti pitää kommentoida jotain siitä ensimmäisestä isänpäivästäkin. Vaimo nosti kyllä riman aika korkealle tulevaa äitienpäivää ajatellen. Näen jo nyt itseni lähes yhtä mahdottoman tehtävän edessä kuin suomalainen korkeushyppääjä EM-kisojen karsintakilpailussa. Rima heiluu uhkaavasti jo ennen vauhdinoton alkua. Edes isänpäivälle osunut työpäivä ei onnistunut pilaamaan sänkyyn saadun aamupalan makua suussa. Se maku suklaineen ja kuohuviineineen tulee pysymään suussa ja mielessä vielä pitkään. Kiitos.
Näin tällä kertaa.. Ensi kerralla taas jotain muuta!
Kääntyminen on ollut lähellä jo pidemmän aikaa, mutta tänään me päätettiin tytön kanssa kimpassa että sitä harjoitellaan isän lentistreeneihin asti. No, eihän se siinä harjoitellessa tietystikään onnistunut, mutta kun valmentajan silmä vältti ja kädet lipsuivat tietokoneen kimppuun, päätti tyttö että nyt on hyvä aika vaihtaa asentoa selin makuulta päinmakuulle. Taitojen jaloon kirjaan voidaan taas tehdä yksi uusi rasti kohtaan ”kääntyminen”.
Vaimoni tuli kysyneeksi tuossa yhtenä päivänä tyttäremme horoskooppimerkkiä, joten sehän tähän loppuun pitää vielä selventää kaikelle kansalle (todella tähteellistä tietoa - horoskoopithan kertovat kaiken vauvojen tulevaisuudesta). Tyttäremme on kaksonen, vaikka ihan yksin maailmaan saapuikin. Kaksoset ovat syntyneet 21.5.-21.6. ja he ovat luonteeltaan puheliaita, meneviä ja monipuolisia. Näistä luonteenpiirteistä tuo menevyys pysyy toivottavasti siedettävissä rajoissa, ainakin teinivuosina.
Ai niin, tietysti pitää kommentoida jotain siitä ensimmäisestä isänpäivästäkin. Vaimo nosti kyllä riman aika korkealle tulevaa äitienpäivää ajatellen. Näen jo nyt itseni lähes yhtä mahdottoman tehtävän edessä kuin suomalainen korkeushyppääjä EM-kisojen karsintakilpailussa. Rima heiluu uhkaavasti jo ennen vauhdinoton alkua. Edes isänpäivälle osunut työpäivä ei onnistunut pilaamaan sänkyyn saadun aamupalan makua suussa. Se maku suklaineen ja kuohuviineineen tulee pysymään suussa ja mielessä vielä pitkään. Kiitos.
Näin tällä kertaa.. Ensi kerralla taas jotain muuta!
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
El dia de padre
Minä koen tulevana sunnuntaina jotain minkä jokainen mies voi kokea vain kerran elämässään, jos silloinkaan. Lähes kolmekymmentä kertaa olen jo isänpäiviä viettänyt, mutta nyt on edessä ensimmäinen kerta kun saan itsekin toimia juhlakaluna. Juhlittavaksi pääseminen on hienoa, mutta samalla pitää kaihoisin mielin todeta että isänpäivänä kierrettävien juhlapaikkojen määrä on vähentynyt meidän perheen osalta viime vuosina muutamalla.
Tiedonjanoisille (ei varmaan ketään kiinnosta oikeasti) tiedoksi että isänpäivä, kuten moni muukin ”kaupallinen” juhlapäivä, on lähtöisin Yhdysvalloista. Nykyisin sitä juhlitaan ympäri maapallon eri ajankohtina. Ruotsalaiset kauppiaat ehdottivat jo vuonna 1949 isänpäivää juhlittavaksi kaikissa Pohjoismaissa. Suomen kalentereihin isänpäivä merkittiin ensimmäisen kerran vuonna 1970, vaikka kalentereita Suomessa hallinnoiva taho, eli Helsingin yliopisto, hyväksyi vakiintuneen juhlapäivän virallisesti kalenteriin vasta vuonna 1987. Tuolloin isänpäivästä tuli myös liputuspäivä.
Isänpäivää vietetään Suomessa aina marraskuun toisena sunnuntaina. Kaikenlaiset kauppiaat pitävät nykyisin huolen siitä ettei keneltäkään pääse tämä(kään) juhlapäivä lipsahtamaan huomaamatta ohi. Jo jonkun aikaa kaikki mahdolliset paikat ovat olleet täynnä jos jonkunnäköisten firmojen ”muista isää” -mainoksia. Minä ainakin toivon että en saa mitään lahjaa sunnuntaina - korkeintaan jotain itse tehtyä tai yhteistä aikaa perheeltä. Vaimolle tiedoksi että jos nyt kuitenkin on jo jotain ostettuna, niin ei sitä tarvitse lähteä kauppaan palauttamaan.
Veikkaan että tänä vuonna minulle ei ole vielä tulossa mitään kivaa itse askarreltua. Maltan tuskin odottaa niitä vuosia kun alan saamaan hienoja kortteja ja lahjoja omalta jälkipolvelta. Itsekin olen tietysti aikoinaan tehnyt taideteoksia isällä, mutta niiden hienoudesta voi olla montaa mieltä. Toivottavasti tässäkin asiassa kuitenkin kauneus ollut katsojan silmässä...
Ollessani pieni, oli meidän perheessä tapana että äiti ja lapset valmistelevat isänpäivän aamuna juhlakalulle sänkyyn jotain purtavaa. Jännityksellä odotan mitä sunnuntai tuo tulleessaan. Toivon että meidän perheessä ei nyt aseteta rimaa liian korkealle, sillä keväällä on edessä äitienpäivä ja takaisinmaksun aika…
Tiedonjanoisille (ei varmaan ketään kiinnosta oikeasti) tiedoksi että isänpäivä, kuten moni muukin ”kaupallinen” juhlapäivä, on lähtöisin Yhdysvalloista. Nykyisin sitä juhlitaan ympäri maapallon eri ajankohtina. Ruotsalaiset kauppiaat ehdottivat jo vuonna 1949 isänpäivää juhlittavaksi kaikissa Pohjoismaissa. Suomen kalentereihin isänpäivä merkittiin ensimmäisen kerran vuonna 1970, vaikka kalentereita Suomessa hallinnoiva taho, eli Helsingin yliopisto, hyväksyi vakiintuneen juhlapäivän virallisesti kalenteriin vasta vuonna 1987. Tuolloin isänpäivästä tuli myös liputuspäivä.
Isänpäivää vietetään Suomessa aina marraskuun toisena sunnuntaina. Kaikenlaiset kauppiaat pitävät nykyisin huolen siitä ettei keneltäkään pääse tämä(kään) juhlapäivä lipsahtamaan huomaamatta ohi. Jo jonkun aikaa kaikki mahdolliset paikat ovat olleet täynnä jos jonkunnäköisten firmojen ”muista isää” -mainoksia. Minä ainakin toivon että en saa mitään lahjaa sunnuntaina - korkeintaan jotain itse tehtyä tai yhteistä aikaa perheeltä. Vaimolle tiedoksi että jos nyt kuitenkin on jo jotain ostettuna, niin ei sitä tarvitse lähteä kauppaan palauttamaan.
Veikkaan että tänä vuonna minulle ei ole vielä tulossa mitään kivaa itse askarreltua. Maltan tuskin odottaa niitä vuosia kun alan saamaan hienoja kortteja ja lahjoja omalta jälkipolvelta. Itsekin olen tietysti aikoinaan tehnyt taideteoksia isällä, mutta niiden hienoudesta voi olla montaa mieltä. Toivottavasti tässäkin asiassa kuitenkin kauneus ollut katsojan silmässä...
Ollessani pieni, oli meidän perheessä tapana että äiti ja lapset valmistelevat isänpäivän aamuna juhlakalulle sänkyyn jotain purtavaa. Jännityksellä odotan mitä sunnuntai tuo tulleessaan. Toivon että meidän perheessä ei nyt aseteta rimaa liian korkealle, sillä keväällä on edessä äitienpäivä ja takaisinmaksun aika…
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Varoituksen sana
Tyttäremme osallistui lauantaina illalla elämänsä pisimmälle kävelylenkille, kun kiersimme perheemme kesken 9,7 km lenkin pimeässä syysillassa. Lenkin siirappisin kohta oli Itäharjun nurkilla, jossa tutustuttiin Rakkaudensiltaan. Paluumatkalla pistäydyttiin vielä pyhäinpäivän kunniaksi viemässä hautausmaalle kynttilöitä tyttäremme isoisän ja isoisoisien muistoksi (video syksyisestä hautausmaasta). Kävelylenkki oli varsin mukava tapa muuten viettää lauantai-iltaa..
Olen saanut monelta suunnalta kuulla että olemme olleet onnekkaita tyttäremme suhteen. Kieltämättä sitä alkaa nyt itsekin jo ymmärtämään että vain nälästä itkevä ja koko yön nukkuva vauva helpottaa vanhemmuutta todella paljon. Meillä ei ole ollut juurikaan yöherätyksiä tai turhia itkukohtauksia, jotka kiristäisivät vanhempien hermoja ja aiheuttaisi varmasti pitkässä juoksussa eripuraa myös äitin ja isin välille.
Ajattelinkin että tässä vaiheessa olisi hyvä kirjoitella myös vanhemmuuden vaikeammista puolista, vaikka niistä ei omakohtaisia kokemuskia (vielä) olekaan. Tällä kirjoituksella on siis tarkoitus poistaa se mahdollisuus että joku haastaa minut oikeuteen kun olen antanut vanhemmuudesta liian ruusuisen kuvan. Kuulopuheiden perusteella koliikki on pahin vanhempien hermoja ja jaksamista raastava vaiva. Minulla ei ole ollut mitään käsitystä mitä tämä tarkoittaa, kunnes eilisellä kävelylenkillä päätin haastatella perheemme äiti-ihmistä tästä aiheesta. Häneltä sain jotain tietoa aiheesta, mutta tiedonnälän tyydyttämiseen piti myös käyttää internettiä. Ennen eilistä minulla oli tiedossa vain että kolikki on outo sana ja jotenkin se liittyy lapsen itkemiseen. Nyt tiedän siitä jo vaikka mitä.
Vauvakoliikki tarkoittaa pitkään kestäviä itkujaksoja, joihin ei auta vanhempien rauhoittelu, imettäminen tai vaipainvaihto. Lääkärien määritelmän mukaan koliikkivauvat itkevät yli 1,5 tuntia päivässä. Useimmiten koliikkivauvat itkevät jopa yli 3 tuntia päivässä. Itku ajoittuu yleensä iltaan tai yöhön, mikä lisää entisestään itkun rasittavuutta vanhempia ajatellen. Huonot yöunet ja jatkuva huoli lapsen itkemisestä rasittaa vanhempia. Noin joka kymmenes lapsi kärsii koliikkivaivoista, jotka menevät normaalisti ohi kolmen kuukauden ikään mennessä.
Minusta on outoa on että nykylääketiede ei ole onnistunut selvittämään koliikin syytä. Sen vuoksi siihen ei tietysti ole myöskään voitu kehittää hoitoa. Eräiden tutkijoiden mielestä koliikki johtuu paksusuolen kouristuksista, jotka aiheutuvat joko siitä, että vauvaa ruokitaan liian paljon tai liian usein. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on jokin allergian muoto. Koska perinteinen sairaanhoito ei pysty tarjoamaan hoitoa, monet vanhemmat ovat kokeilleet vaihtoehtoisia hoitokeinoja (esim. akupunktio ja kiropraktiikka), mutta niidenkään tehosta ei ole tieteellistä näyttöä.
Koliikkivauvan hoitaminen on taatusti raskasta puuhaa. Kannattaa kuitenkin muistaa että se ei ole lapselle vaarallista eikä vaikuta lapsen kehitykseen ja se paranee itsestään. Jos jollain on kokemuksia koliikkivauvoista, niin heittäkääpä kommentteja tähän juttuun, jotta rookie-isi saa lisää informaatiota tästä(kin) aiheesta. Jos tietoa löytyy, niin joku voisi myös kertoa mistä ihmeestä tuollainen koliikki-sana on tullut suomen kieleen..
Olen saanut monelta suunnalta kuulla että olemme olleet onnekkaita tyttäremme suhteen. Kieltämättä sitä alkaa nyt itsekin jo ymmärtämään että vain nälästä itkevä ja koko yön nukkuva vauva helpottaa vanhemmuutta todella paljon. Meillä ei ole ollut juurikaan yöherätyksiä tai turhia itkukohtauksia, jotka kiristäisivät vanhempien hermoja ja aiheuttaisi varmasti pitkässä juoksussa eripuraa myös äitin ja isin välille.
Ajattelinkin että tässä vaiheessa olisi hyvä kirjoitella myös vanhemmuuden vaikeammista puolista, vaikka niistä ei omakohtaisia kokemuskia (vielä) olekaan. Tällä kirjoituksella on siis tarkoitus poistaa se mahdollisuus että joku haastaa minut oikeuteen kun olen antanut vanhemmuudesta liian ruusuisen kuvan. Kuulopuheiden perusteella koliikki on pahin vanhempien hermoja ja jaksamista raastava vaiva. Minulla ei ole ollut mitään käsitystä mitä tämä tarkoittaa, kunnes eilisellä kävelylenkillä päätin haastatella perheemme äiti-ihmistä tästä aiheesta. Häneltä sain jotain tietoa aiheesta, mutta tiedonnälän tyydyttämiseen piti myös käyttää internettiä. Ennen eilistä minulla oli tiedossa vain että kolikki on outo sana ja jotenkin se liittyy lapsen itkemiseen. Nyt tiedän siitä jo vaikka mitä.
Vauvakoliikki tarkoittaa pitkään kestäviä itkujaksoja, joihin ei auta vanhempien rauhoittelu, imettäminen tai vaipainvaihto. Lääkärien määritelmän mukaan koliikkivauvat itkevät yli 1,5 tuntia päivässä. Useimmiten koliikkivauvat itkevät jopa yli 3 tuntia päivässä. Itku ajoittuu yleensä iltaan tai yöhön, mikä lisää entisestään itkun rasittavuutta vanhempia ajatellen. Huonot yöunet ja jatkuva huoli lapsen itkemisestä rasittaa vanhempia. Noin joka kymmenes lapsi kärsii koliikkivaivoista, jotka menevät normaalisti ohi kolmen kuukauden ikään mennessä.
Minusta on outoa on että nykylääketiede ei ole onnistunut selvittämään koliikin syytä. Sen vuoksi siihen ei tietysti ole myöskään voitu kehittää hoitoa. Eräiden tutkijoiden mielestä koliikki johtuu paksusuolen kouristuksista, jotka aiheutuvat joko siitä, että vauvaa ruokitaan liian paljon tai liian usein. Toiset taas ovat sitä mieltä, että se on jokin allergian muoto. Koska perinteinen sairaanhoito ei pysty tarjoamaan hoitoa, monet vanhemmat ovat kokeilleet vaihtoehtoisia hoitokeinoja (esim. akupunktio ja kiropraktiikka), mutta niidenkään tehosta ei ole tieteellistä näyttöä.
Koliikkivauvan hoitaminen on taatusti raskasta puuhaa. Kannattaa kuitenkin muistaa että se ei ole lapselle vaarallista eikä vaikuta lapsen kehitykseen ja se paranee itsestään. Jos jollain on kokemuksia koliikkivauvoista, niin heittäkääpä kommentteja tähän juttuun, jotta rookie-isi saa lisää informaatiota tästä(kin) aiheesta. Jos tietoa löytyy, niin joku voisi myös kertoa mistä ihmeestä tuollainen koliikki-sana on tullut suomen kieleen..
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
(Kuivaa) tutkittua faktatietoa
Kuulin tänään radiouutisissa Väestöliiton tekemästä isyyteen liittyvästä tutkimuksesta ja julkaisusta (Isyyden kielletyt tunteet). Aihepiiri houkutti googlettamaan asiasta lisätietoa kuvaputkelleni. Suosittelen että ainakin äidit lukisivat tuon sulkeisiin laittamani linkin, jos teistä tuntuu että oma mies käyttäytyy oudosti ja typerästi. Tuo julkaisu voi auttaa ymmärtämään häntä paremmin. Itseäni en juurikaan tuosta julkaisusta tunnista, mutta yksi kohta tuntui osuvan: ”Yllättäen miehet kuvaavat myös paljon onnen ja rakkauden tunteitaan”. Suomalainen mieshän ”ei saa” julkisesti näyttä tunteitaan, mutta minä olen lähtenyt omalta osaltani tätä myyttiä rikkomaan tätä blogia kirjoittaessani. Nämä kirjoitukset syntyvät täysin selkärangasta yhtä soittoa naputtelemalla ja täytyy myöntää että välillä jälkikäteen näitä lukiessa ihmettelen itsekin, että asuuko minussa joku ihmeen herkistelijä kovan kuoren alla. Kaikkea tuollainen puolimetrinen ihmisen alku saakin aikaan..
Käsiini sattui kulkeutuman myös vanha Suomen Kuvalehti (7/2010), jonka otin iltalukemiseksi tuossa yhtenä iltana. Sieltä löytyi mielenkiintoista tietoa naisten hedelmällisyydestä, ehkäisystä ja maapallon ylikansoittumisesta. Enpä ole ihan yksin tämän isyyteni kanssa, kun artikkelin mukaan 420.000 naista huomaa päivittäin olevansa raskaana. Valitettavasti näistä peräti 200.000 on ei-toivottuja raskauksia. Artikkelin luettuani päätin että minä tipautan kolikkoja keräyslippaaseen seuraavan kerran kun jossain järjestetään keräys kehitysmaiden ehkäisy- ja valistusasioiden hyväksi. YK:n mukaan 52 miljoonaa ei-haluttua raskautta vältettäisiin vuosittain, jos ehkäisyn keinot olisi saatavilla. Suomessa nainen saa keskimäärin 1,9 lasta kun vastaava luku on Nigerissä yli 7 ja Afganistanissa, Somaliassa, Ugandassa ja Tsadissa yli 6. Jottain tarttis tehrä.
Tässä tämänkertainen tilastopainotteinen kylmä bloggaukseni. Seuraavalla kerralla kaivetaan mahdollisesti taas pehmeämpi puoli esiin ja kirjoitetaan mukavia asioita tuosta omassa sängyssään tuhisevasta kääröstä, jonka erittäin äänekkääseen ilmavaivaan heräsin tänään aamulla. Se oli auringonpaistettakin mukavampi tapa aloittaa työpäivä - suu oli hymyssä jo sängystä noustessa. Miehet on miehiä..
Käsiini sattui kulkeutuman myös vanha Suomen Kuvalehti (7/2010), jonka otin iltalukemiseksi tuossa yhtenä iltana. Sieltä löytyi mielenkiintoista tietoa naisten hedelmällisyydestä, ehkäisystä ja maapallon ylikansoittumisesta. Enpä ole ihan yksin tämän isyyteni kanssa, kun artikkelin mukaan 420.000 naista huomaa päivittäin olevansa raskaana. Valitettavasti näistä peräti 200.000 on ei-toivottuja raskauksia. Artikkelin luettuani päätin että minä tipautan kolikkoja keräyslippaaseen seuraavan kerran kun jossain järjestetään keräys kehitysmaiden ehkäisy- ja valistusasioiden hyväksi. YK:n mukaan 52 miljoonaa ei-haluttua raskautta vältettäisiin vuosittain, jos ehkäisyn keinot olisi saatavilla. Suomessa nainen saa keskimäärin 1,9 lasta kun vastaava luku on Nigerissä yli 7 ja Afganistanissa, Somaliassa, Ugandassa ja Tsadissa yli 6. Jottain tarttis tehrä.
Tässä tämänkertainen tilastopainotteinen kylmä bloggaukseni. Seuraavalla kerralla kaivetaan mahdollisesti taas pehmeämpi puoli esiin ja kirjoitetaan mukavia asioita tuosta omassa sängyssään tuhisevasta kääröstä, jonka erittäin äänekkääseen ilmavaivaan heräsin tänään aamulla. Se oli auringonpaistettakin mukavampi tapa aloittaa työpäivä - suu oli hymyssä jo sängystä noustessa. Miehet on miehiä..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
