Pikku Myy, olet minulle selityksen velkaa!

Kun kerran Naantalissa nykyisin asustelemme, niin tulipa tuossa Birgitan Yön (Naantalin ”Taiteiden yö”) alkuillasta tavattua kaupungilla Muumipeikko ja Pikku Myy. Nämä bisneksen tekoon tottuneet viattoman oloiset suosikkihahmot osasivat hyvin ottaa yleisönsä haltuun Muumimaailman ulkopuolellakin. Kättelyt, halaamiset, yhteislaulut, läpykierrokset ja muut pikkuväen (ja joidenkin aikuistenkin) suosikkipuuhat sujuivat vankalla rutiinilla. Hahmot yllättivät lapsia erilaisilla tempuilla, rennolla jutustelulla ja yhteiskuvilla.

Siirryimme tapaamispaikkana olleen Muumikaupan edustalta Naantalin taidegalleriaan katsomaan Muumimaailman 20 v juhlanäyttelyä, jonne myös nämä kaksi hahmoa saapuivat myöhemmin. Muumille ja Pikku Myylle kaupan edessä hyvästiksi vilkuttamisesta oli kulunut aikaa varmasti ainakin jo vartin verran ja kymmenet, ellei jopa sadat, lapset olivat vielä käyneet hahmoille puhumassa, halaamassa ja itseään kuvaamassa. Taidegalleriaan tultuaan Pikku Myy onnistui kyllä yllättämään Rookie Isinkin täydellisesti. Jäin seisomaan suu auki paikalleni seisomaan tapaamisemme jälkeen enkä vieläkään tiedä mitä siellä oikein tapahtui.

Tyttäremme oli nimittäin taidegalleriassa sylissäni ja kättelimme vielä pikaisesti iltapuuhiin suunnanneiden hahmojen kanssa, kun lähtiessään Pikku Myy tokaisi ”Hei vaan Ritva" (nimi on tässä muutettu yksityisyyssyistä, mutta Myy käytti siis todellisuudessa tyttäremme kastenimeä). Jähmetyin hetkeksi paikalleni ennen kuin kävelin vaimon luokse tilannetta hämmästelemään. Olimme kumpikin ainakin 90 % varmoja että emme olleet missään vaiheessa sanoneet tyttäremme nimeä Myylle. Miten ihmeessä hän sen tiesi? Tai vaikka hän olisi sen Muumikaupan edessä jostain kuullutkin, niin miten ihmeessä hän muisti sen? Siinä välissä oli tosiaan käynyt paljon lapsia heidän kanssaan juttelemassa.

Minua homma jäi mietityttämään pahasti. Tuntevatko tyttäreni ja Myy jostain? Tietääkö Myy meistä kaikista jotain mitä me emme tiedä hänen tietävän? Onko Myy yli-ihminen, eli esimerkiksi Chuck Norrisin ja Joulupukin risteytys? Heitänkin tässä julkisen haasteen Joulupukille, jotta hän saapuisi Korvatunturilta Naantaliin vielä tämän kesän aikana kilvoittelemaan Pikku Myyn kanssa muistipelissä. Minä toimin tuomarina ja tyttäreni kehätyttönä. Jos Myyn muisti pesee Joulupukin muistin, on hänen geeneissä pakko olla ripaus Chuckiakin.

Koska olen lähes varma Muumimaailman markkinointikoneiston ottavan minuun yhteyttä tämän kirjoituksen jälkeen tarjouksen (ei siis haasteen) kanssa, niin laitanpa tässä vielä lopussa kaikille lapsiperheille kehotuksen tulla tutustumaan Naantaliin ja Muumimaailmaan tänä kesänä. Meilläkin on vielä tämän aurinkoisen kesän aikana Muumimaailmaan meno edessämme, sillä viime talvena tehdyt vierailut suljettuun Muumilaaksoon eivät varmasti antaneet oikeaa käsitystä tuosta paikasta.

Kyselykausi taisi alkaa – pelastukoon ken voi!

Heti ensitöikseni pitää todeta että tyttäremme tuleva ammatti on jo selkiintymässä. Hänestä tulee jonkun suuryrityksen toimitusjohtaja. Jos Nokia on pystyssä vielä tyttäremme työuran alkaessa (tuskin), niin sen johtoporras voisi olla otollinen paikka. Tyttäremme on nimittäin kehittänyt perinteisestä "än-yy-tee-nyt" -lähtölaskennasta oman versionsa, joka kuuluu lyhyesti ja ytimekkäästi "yy-tee-nyt".

”Vauvamme” huikean nopeasta puhekyvyn kehittymisestä on löytynyt myös pikkuhiljaa rasittavaksi kääntyvä piire, sillä kyselykausi on saapunut perheeseemme. Ehkä yleisimmin kotonamme kuulee nykyisin sanontoja ”mipsi?”, ”mitä on tämä?” tai ”mihin menee?”.

Tässä muun muassa yksi minun ja tyttäreni välinen keskustelu ennen saunaan menoa:

isi: älä mene sinne nuken rattaisiin

tytär: mipsi?

isi: siksi kun olet iso tyttö ja vaunut voi mennä rikki
tytär: mipsi? 
isi: painat liikaa

tytär: mipsi?

isi: koska olet syönyt niin paljon

tytär: mipsi?

isi: jotta susta kasvaa iso tyttö ja isosisko

tytär: mipsi?

isi: koska äidin masussa on vauva

tytär: mipsi?

isi: koska äiti tykkää isistä

tytär: mipsi?

isi: koska isi on hyvännäköinen ja mukava

Tuon jälkeen hän ei enää alentunut kysymään mitään. Hän taisi siis huomata että nyt homma meni jo valheen puolelle.

Ilmeisesti päiväkodista on saapunut puherepertuaariin kysymyssanojen lisäksi myös toinen harmittava piirre, sillä komentamiseen ja sääntöjen laatimiseen yleisin vastaus on nykyisin ”äiti/isi älä mulle puhu” ja siihen perään ”ei saa mulle puhuu”. Mitäs siinä sitten kun kaikkeen mitä yrität tulee takaisin vain kieltoja olla puhumatta mitään.

Vaikka nämä kehitysvaiheet tuntuvat välillä hippasen raskailta, niin pitää vain luottaa tämän laulun sanomaan ja ottaa näistäkin kehitysvaiheista kaikki ilo irti.