Päätösvihellys Afrikasta

Kaiken hyvän sanotaan loppuvan aikanaan, ja niin tuntuu käyvän myös meidän lomalle. Tosin vaimo ilmoitti tänään olevansa lentolakossa, joten voi olla että suuntaan täältä kotiin yksin, jos valtakunnansovittelija ei löydä pikaista ratkaisua mm. ilmastoeroissa ilmenneisiin ongelmiin.

Suosittelen kaikille erittäin lämpimästi (tämä myös sanonnan varsinaisessa merkityksessä) Mauritiusta lomakohteeksi. Nähtävää ja koettavaa on sopivasti ja aika on riittänyt myös vain löhöilyyn ja rentoutumiseen. Kaikki ihmiset ovat täällä erittäin ystävällisiä - sekä hotellin henkilökunta että muut lomailijat. Mitä olen kuullut mm. uusilta irlantilaisilta ystäviltäni, niin joissain muissa hotelleissa täällä tosin tunnelma ei ole läheskään niin kotoinen kuin täällä Merville Beachilla. Taisi siis käydä hyvä tuuri ensikertalaisilla hotellin valinnassa. Siitä kiitokset vaimolle.

Ehkä suurin ongelma ja huolenaihe reissulla on ollut vauvamme totaalisesti kadonnut ruokahalu. Lämmintä ruokaa ei ole uponnut juuri nimeksikään, mutta onneksi sentään hedelmät (mm. appelsiini, banaani, ananas, vesimelooni, guava, passion), maito ja vesi ovat maistuneet. Saa nähdä miten ruokahalun kanssa käy kun pääsemme takaisin kotiin ja viileämpään ilmastoon. Toimme mukanamme Suomesta aikamoisen satsin vauvanruokaa, korvikemaitoa ja vaippoja. Muut kotoiset tuotteet ovat loppuneet kesken paitsi ruoka. Vaikka kaikki opaskirjat ja paikalliset vakuuttavat kraanaveden olevan tosi puhdasta ja juomakelpoista, niin me olemme kuitenkin ostaneet juoma- ja maidon lantrausveden kaupasta. Varmasti tätäkin vettä voisi tosiaan juoda, jos pystyy Turunkin vettä juomaan.

Toinen askarruttava asia on se, miten tyttäremme sopeutuu siihen, että Suomessa kaikki ihmiset eivät olekaan hänestä niin haltioissaan, kuin täällä. Tyttö on nimittäin todella ollut täällä huomion keskipisteenä, mihin tahansa olemme menneetkin. Eilen teimme 8 tunnin taksiajelun ympäri saarta katsoen kaikkia hienoja nähtävyyksiä. Vieraillessamme Alexandra falls -vesiputouksilla,

jäivät kauniit putoukset tyttäremme varjoon, kun retkellä olleet sadat mauritiuslaiset tyttökoululaiset kaappasivat tyttäremme sylikierrokselle. Koululaiset ihailivat vauvan sinisiä silmiä ja iloisuutta. Kun lähdimme näköalapaikalta pois, otin tyttäremme niskaani istumaan ja hän nautti kuin elokuvatähti konsanaan siitä kun tytöt juoksivat perässämme ja ottivat valokuvia kännyköillään. Pikkupimu niskassani vilkutteli kaksin käsin ja kiljui ja nauroi niin, että koko kansallispuisto raikui.

Hotellimme ystävälliseen henkilökuntaan kuuluva Neha valotti tyttäremme suosiota: ”She’s always happy and smiling to everybody. Even she’s totally tired, she founds the smile from somewhere.” Nehan lisäksi tyttäremme suurimmat ystävät hotellissa ovat olleet Jamie, Vanessa, Sunil ja Nitish. Kiitokset heille (ja kaikille muillekin Merville Beachin työntekijöille) mahtavasta ensimmäisestä lapsellisesta lomasta, jonka saimme viettää mukavassa paikassa. Toivottavasti he osaavat käyttää Google translatoria, sillä suomen kieli ei taida heiltä vielä taipua.

Kirjoitin aiemmin hotelliamme terrorisoivasta Kiljusten ”herras”väestä ja lupasin kirjoittaa heistä vähän jatkossakin, mutta nyt haluaisin oikeastaan unohtaa heidät, sillä he jättivät saaren rauhaan eilen ja meillä on nyt kaksi päivää aikaa nauttia ilman että tarvitsee jännittää rannalla tulevatko he rannalla viereisille aurinkotuoleille tai illallisella viereiseen pöytään ”istumaan” (kuten tuntui käyvän joka hemmetin ilta). Todetaan heistä vielä sen verran, että jos minun perheestä tulee joskus yhtä iso, tottelematon ja käytöstavaton, niin avatkaa joku minun silmät ja käskekää pysyä kotona neljän seinän sisällä. ;)

Tässä viimeiset kuulumiset ja terveiset aurinkoisesta Maurituksesta. Jos ja kun suunnittelette lomamatkaa Mauritiukselle, niin älkää epäröikö ottaa yhteyttä ennen reissua (rookie.isi.blogspot@gmail.com). Kahdessa viikossa tuli opittua kaikenlaista tästä maasta ja paikallisista.

P.S. Taisin luvata kirjoittaa myös viuhahduksestani.. Olin yhtenä iltana rannalla muun väen kanssa pomputtelemassa palloa (ns. futiksen tekniikkarinki) ja kuinka ollakaan, niin joltain toiselta tyypiltä pallo karkasi jonkun verran minun selän taakse. En ehtinyt harkitsemaan (miettimään että jalassa oli joustavien urheilushortsien sijasta uimashortsit), vaan käännyin nopeasti ympäri ja nostin jalan ylös kohti palloa. Samassa housuista kuului sarjakuvista tuttu skriiiiiits ja vähän vähemmän aurinkoa saaneet osat minusta paljastuivat muulle porukalle. Shortseihin tuli etumuksesta takamukseen ulottuva noin 30 cm pitkä reikä. No, hyvät nauruthan siitä saatiin kaikille, mutta sen päivän pelailut loppuivat minun osalta siihen ja suunnaksi tuli hotellihuoneen kautta uimahousukauppa.

Lomailua vauvan kanssa

Perhana. Matkatessa päivät menevät kuin siivillä, enkä huomannut viimeksi toivotella hyvää Wappua kenellekään. No, korjataan se nyt, eli hyvät Waput koto-Suomeen ja eteenkin räntäsateen raikastamaan Turkuun täältä helteisestä Grand Baien kaupungista. Tätä kirjoitusta naputtelen hotellihuoneemme (4. ja ylin kerros) parvekkeella muun perheen ollessa jo peiton alla.

Lupasin tällä kertaa käsitellä enemmänkin matkailun muuttumista lapsentulon myötä, mutta mitä enemmän sitä mietin, niin sitä vaikeampi siitä aiheesta on kirjoittaa. Tässä kun on jo viimeiset 11 kuukautta tullut suunniteltua elämää ja menoja uusien pelisääntöjen mukaan. Lentomatkoista lapsen kanssa kirjoitin jo edellisissä kirjoituksissani, joten hypätään nyt Putous-ohjelman Mr Mallorcaa lainaten suoraan kohteeseen.

Täällä paikanpäällä lapsi on vaikuttanut eniten erilaisiin ohjelmiin osallistumiseen. Meillä tärkeintä ajanvietettä täällä on ollut uinnin harjoittelu tyttären kanssa, kävely eri paikkoihin ja löhöily. Hotellimme järjestää kaikenlaista ohjelmaa, joista valtaosaan pystymme koko perheen voimin osallistumaan. Tähän mennessä on tullut mm. tehtyä veneretki lasipohjaisella veneellä kaloja ja koralleja ihmettelemään ja suunnitelmissa on tehdä heti alkuviikosta retki kauemmas saarelle vesiputouksia, luonnonpuistoja ja muita hienouksia katselemaan. Lisäksi osallistumme perheen voimin vielä ainakin snorklausretkelle maanantaina, tosin naisväki pysyttelee sen reissun ajan veneen puolella minun sukellellessa koralleihin. Hotelli järjestää myös polkupyöräretkiä, mutta siihen osallistuminen on vielä naisväen osalta epävarmaa, kun ei ole varmuutta löytyykö täkäläisiin polkupyöriin lastenistuimia. Kanooteista minun on pitänyt valitettavasti ottaa käyttöön vain yksikkökanootti, kun 11 kuukautiselle ei löydy sopivia pelastautumisvälineitä, joten äiti ja tytär ovat odottaneet kiltisti rannalla hiekkakakkuja tehden ja syöden kun isä on käynyt melomassa. Kaksikkokanootti (vai mikä sen oikea nimi nyt mahtaakaan olla) ja oma purjehdusalus olisi varmasti testattu jo, jos olisimme kahden matkassa. Mutta sen minkä on ohjelmiin osallistumisessa hävinnyt, on taatusti voittanut siinä, että on saanut olla täysin rauhassa 24 tuntia vuorokaudessa oman tyttären kanssa (ja vähän vaimonkin).

Iltariennot ovat jääneet tällä reissulla hyvin lyhyiksi. Syömme illallisen aina hotellilla n. 19-20 aikoihin (tarjolla on ollut mm. intilainen-, maurituslainen-, bbq-buffet) ja jäämme yleensä hetkeksi sen jälkeen kuuntelemaan ravintolassa / allasbaarissa esiintyviä muusikoita, mutta tähän asti olemme olleet joka päivä jo klo 22 huoneessa ja ainakin nuorin matkalainen pedissäkin. Lyhyiden iltarientojen ansiosta matkalla ei ole koettu liskojen öitä, mutta parvekkeella on vietetty vaimon kanssa liskojen iltoja, kun pienet viattomat ötökät säikyttelevät ainakin tuhat kertaa isomman ihmisolennon henkihieveriin. Tänään kuulin jo melko radikaalin huudahduksen: ”Jos se tulee yhtäänkään tännepäin, niin mä menen kotiin”.

Yleisesti ottaen Mauritius on ollut aivan loistava lomapaikka tähän mennessä. Vaikka tämä onkin ”paratiisisaari”, niin minun yli kaiken inhoamaa turistirysää tästä ei saa tekemälläkään. Meidän mieleen on ollut myös se, että täällä ei ole yhtään suomalaisia. Vaikka minäkin kovasti arvostan meitä suomalaisia, niin täytyy sanoa että matkaillessa on monesti saanut hävetä silmät päästään juntteja suomalaisia (tässä nyt yksi todiste lätkän MM-kisoista). Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä. Mauritus on ollut itsenäinen valtio vasta alle 20 vuotta ja koko väestö on selvästi ymmärtänyt millä bisneksellä he saavat parhaiten voita leivän päälle. Kaikki tapaamamme paikalliset tuntuvat arvostavan turisteja ja kaikki ovat olleet ystävällisiä. Turismin ohella tärkeitä tulonlähteitä ovat sokeri (kaikki paikat on täynnä peltoja) ja tekstiilit. Näiden lisäksi tupakka ja tee ovat tärkeitä tuotteita Mauritiukselle.

Ilmasto on todella hyvä – ainakin täällä saaren pohjoisessa puoliskossa. Lämpötila on ollut 25-35 astetta, mutta se ei ole tuskaista kuumuutta ja välillä tulee mukavan viilentäviä tuulahduksiakin.



Hintatasosta on vaikea sanoa mitään yksiselitteisesti, sillä se riippuu paljon paikasta. Täällä hotellilla hinnat ovat jopa lähellä Suomen tasoa. Jotkut tuhmat sedät kertoivat että allasbaarin olut (paikallinen Phoenix-merkki) olisi noin 5 euron luokkaa. Ja se tarjoillaan kuulemma vielä aika pienessä tuopissa. Minähän en tuollaisista mitään tiedä. Tuonne kylille kun suunnistaa, niin hinta onkin sitten kuulemma jotain muuta. Jotkut kertoivat että pääkaupunki Port Louisissa olisi kaksi olutta maksanut yhteensä noin 4 euroa ja kaksi Big Mac -ateriaa 7 euroa. Tuo Big Machan on virallinen hintatasotesti mihin päin maailmaa sitten matkustetaankin.

Tässä tämänkertaiset tarinat. Seuraavaksi kun naiset nukahtavat, niin kirjoittelen mm. uudestaan Kiljusten herrasväestä sekä meikäläisen sukukalleuksien vilauttelusta yleisellä rannalla.

P.S. Ei ole muuten mennyt ihan löhöillessä Rookie-isin loma täällä. Tässä ensimmäisen viikon treenimäärät HeiaHeia -treenipäiväkirjani mukaan:
- Juoksu 2 kertaa 1 h 33 min 17 km
- Kävely 3 kertaa 24 km
- Punttisali 1 kerta 25 min (tiukka käsi+jalka+vatsa -setti)
- Melonta 2 kertaa 1 h 10 min ? km
- Uinti 2 kertaa 24 min 200 m