sunnuntai 13. marraskuuta 2011
perjantai 11. marraskuuta 2011
Roolimallina olemisen haasteet - piiloudun joka ilta säkkiin pahaa maailmaa
Edellisen kirjoitukseni kynnyksellä varmistui tyttäremme ensimmäinen pesäero äidistään, kun äidin töihin paluu tapahtui 1 vuoden ja 5 kuukauden yhteiselon jälkeen. Tähän asti äiti ja tytär olivat tiiviisti yhdessä päivittän, mutta tästä eteenpäin tytär saattaakin olla suurimman osan päivittäisestä hereillä olostaan vieraiden ihmisten kanssa.
En osaa arvioida, mutta veikkaan että töihin palaaminen noin pitkän kotona oleamisen jälkeen saattaa olla jonkun verran haastavaa. Vaikka lapsen kanssa kotona oleminen ei ole lomailua, niin ei siihen kuitenkaan liity samalla tavalla paineita ja oikeasti epämukaviakin asioita kuin töihin toisinaan. Vitsailinkin kotona, että vaimoni oli tullut töille allergiseksi, sillä päivää ennen töihin paluuta hänelle nousi korkea kuume. No, vitsit vitseinä. ;)
Hoitopaikan järjestämisestä en osaa vielä kirjoitella, vaan sen aika tulee myöhemmin. Meidän tytär sai vuoden loppuun asti "kotikutoisen" hoitopaikan tutusta ja turvallisesta osoitteesta. Hoitopaikan valintaan ja hintoihin liittyviä vinkkejä otetaan mieluusti vastaan joko tämän tekstin kommentteihin tai sähköpostitse (rookie.isi.blogspot@gmail.com).
Meidän tytär on nyt siinä iässä että hän poimii valtavasti vaikutteita ja mallia ympäristöstään sekä puheeseen että käyttäytymiseen. Vanhemmille tämä tuo uusia haasteita arkeen. Vaikka en pidä itseäni lainkaan huonona roolimallina, niin yllättävän paljon tulee vastaan sellaisia tilanteita, joissa tajuaa ettei voi käyttäytä samalla tavalla kuin aikana ennen omaa lasta. Arkisin esimerkki lienee punaisia valoja päin käveleminen, jota on tullut itsekin joskus harrastettua, jos muuta liikennettä ei ole. Mutta miten sen muka selittäisi pienelle, että nyt voidaan vähän mennä vaaleanpunaisilla, kun ei mistään ketään tule.
Toinen paha asia on kiroilu, josta olen koittanut päästä eroon jo lapsen syntymästä asti. Mutta se ei tule automaattisesti, kun on ensin parikymmentä vuotta lipsautellut tuhmia sanoja silloin sun tällöin. Näitä arkisia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon ja uskon että niitä tulee tästä lapsen kehittyessä jatkuvasti vaan lisää. Roolimallina olemisen taakka siis sen kun kasvaa.
Loppuun pitää vielä todeta ensimmäinen hauska lapsen sanonta, joka meillä on opittu. Tyttö ei osaa vielä jostain syystä sanoa sänky-sanaa, vaan se on vääntynyt muotoon säkki. Iltaisin yleensä äiti ja tytär menevät ensin sänkyyn isän vielä jäädessä olohuoneeseen. En keksi mitään hellyttävämpää kuultavaa kuin oman tyttären huhuilu seinän takaa: "iiiiiiisiiiiiiii, iiiisiiiii - säkkiin". Eihän siinä auta kuin sammuttaa tietokone ja painua säkkiin omien silmäterien viereen.
En osaa arvioida, mutta veikkaan että töihin palaaminen noin pitkän kotona oleamisen jälkeen saattaa olla jonkun verran haastavaa. Vaikka lapsen kanssa kotona oleminen ei ole lomailua, niin ei siihen kuitenkaan liity samalla tavalla paineita ja oikeasti epämukaviakin asioita kuin töihin toisinaan. Vitsailinkin kotona, että vaimoni oli tullut töille allergiseksi, sillä päivää ennen töihin paluuta hänelle nousi korkea kuume. No, vitsit vitseinä. ;)
Hoitopaikan järjestämisestä en osaa vielä kirjoitella, vaan sen aika tulee myöhemmin. Meidän tytär sai vuoden loppuun asti "kotikutoisen" hoitopaikan tutusta ja turvallisesta osoitteesta. Hoitopaikan valintaan ja hintoihin liittyviä vinkkejä otetaan mieluusti vastaan joko tämän tekstin kommentteihin tai sähköpostitse (rookie.isi.blogspot@gmail.com).
Toinen paha asia on kiroilu, josta olen koittanut päästä eroon jo lapsen syntymästä asti. Mutta se ei tule automaattisesti, kun on ensin parikymmentä vuotta lipsautellut tuhmia sanoja silloin sun tällöin. Näitä arkisia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon ja uskon että niitä tulee tästä lapsen kehittyessä jatkuvasti vaan lisää. Roolimallina olemisen taakka siis sen kun kasvaa.
Loppuun pitää vielä todeta ensimmäinen hauska lapsen sanonta, joka meillä on opittu. Tyttö ei osaa vielä jostain syystä sanoa sänky-sanaa, vaan se on vääntynyt muotoon säkki. Iltaisin yleensä äiti ja tytär menevät ensin sänkyyn isän vielä jäädessä olohuoneeseen. En keksi mitään hellyttävämpää kuultavaa kuin oman tyttären huhuilu seinän takaa: "iiiiiiisiiiiiiii, iiiisiiiii - säkkiin". Eihän siinä auta kuin sammuttaa tietokone ja painua säkkiin omien silmäterien viereen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
